Katselin viikonloppuna lasten kanssa kolme vaikuttavaa leffaa. Tykkään siitä, että tämän päivän animaatioissa käytetään (katsojalukujen maksimoimiseksi) usein kahta kerrosta, jolloin myös aikuiset löytävät niiden äärelle helpommin. (Lähinnä vitsien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu vielä jälkikasvulle).
Liikutun usein, vaikka olisin nähnyt elokuvan jo monesti ja tietäisin sen kaikki käänteet. Tämän maratonin valikoimasta eniten sieluun kävi Soul, joka on hyvällä tavalla hyvinkin erilainen leffa.
Soul – sielun syövereissä
Soul kertoo jazzpianistin urasta haaveilevasta keski-ikäisestä miehestä, joka on hautautunut rutiininomaiseen elämään ja opettaa työkseen musiikkia lapsille.
Yllättäen hän saa elämänsä tilaisuuden päästä osaksi kuuluisaa jazzkvartettia, mutta elämä kääntää kaiken päälaelleen. Mies joutuu onnettomuuteen samana päivänä, kun hänen kokeellinen lavaesiintymisensä bändin kanssa pitäisi olla. Unelmansa tavoittelun sijaan hän huomaa olevansa matkalla kohti taivasten valtakuntaa, josta ei ole enää paluuta takaisin.
Monen käänteen jälkeen miehen sielusta tulee eräänlainen opas yhdelle syntymättömälle sielulle. Pikkuiselle, jonka täytyy löytää itselleen elämän kipinä päästäkseen maapallolle.
Kaksikon matka elämänhalun perässä on sekä hauska, että liikuttava. Löytääkö pieni sielu nimeltään kaksikymmentäkaksi kipinänsä? Leffan loppu on vähintäänkin yllättävä!
Tarinan opetus.
💖 Tartu hetkeen.
💖 Elä jokainen päivä. Nauti, älä vain suorita.
💖 Huomisesta ei koskaan tiedä, joten tilaisuudet kannattaa käyttää heti.
Encanto
Encanto kertoo tarinan Madrigalin perheestä, jonka osaksi on langennut suuri ihme. Ihme, joka antaa jokaiselle perheen jäsenelle oman voiman, jota voi käyttää yhteisön hyväksi. Mutta mitä, kun eräs perheen jäsenistä jääkin ilman omaa voimaansa?
Yhtäkkiä jotain kummallista alkaa tapahtua. Perheen ihmeelliset voimat alkavat heikentyä ja sielukas kotitalo Casitakin osoittaa hajoamisen merkkejä. Onko ihme vaarantunut? Miten päähenkilö Mirabel liittyy asiaan? Entä isoveli Bruno, jonka nimeä ei saa edes mainita?
Kaunis kertomus suuresta perheestä, joka lopulta löytää yhteisen sävelen monen tapahtuman kautta. Loppuhetket saavat kyyneleet silmiin.
Tarinan opetus
💖 Suurin ihme saattaa joskus olla se, joka yhdistää kaiken.
💖 Ihmiset ovat paljon enemmän kuin päällepäin näkyy. Jokaisen käytökseen tuo leimansa oma historia ja koetut tapahtumat. Ei kannata koskaan arvioida ihmistä ennenkuin tietää, mitä hän on kokenut.
Coco
Coco on hyvin erilainen tarina, jossa seikkaillaan suurimmaksi osaksi kuolleiden valtakunnassa.
Jos ei ole tarkkana ja seuraa tarpeeksi alkutarinaa, saattaa leffan juoni ensimetreillä tuntua vähän sekavalta. Sitä miettii kuka noista on Coco ja miten tuo vanha mummeli nyt tähän juttuun liittyykään? Kun juttu pääsee paremmin vauhtiin, juonikin hieman selkiytyy.
Coco kertoo Meksikossa vietettävästä kuolleiden päivästä, jolloin edesmenneiden uskotaan käyvän kyläilemässä maan päällä rakkaidensa luona. Kyläilyyn rajan toiselta puolelta on vain yksi ehto. Sielu pääsee ylittämään sillan vain, jos kuolleen kuva on kodin muistoalttarilla. Jos ei ole kuvaa, ei kukaan muista tai kaipaa ja niin sielu joutuu jäämään tuonelaan.
Päähenkilö Miguel haluaa soittaa ja laulaa. Hänen perheensä kuitenkin vihaa musiikkia. Miguel päättää osallistua salaa soittokilpailuun, johon käy ”lainaamassa” kuuluisan laulajan kitaraa. Tämän hautapaikasta.
Siitä seuraa kirous.
Yllättäen Miguel huomaa kulkevansa ihmisten läpi ja näkevänsä kuolleet. Hän tarvitsee perheenjäsenen siunaksen päästäkseen takaisin maan päälle, joten hän ylittää sillan ja lähtee etsintäretkelle. Aikaa takaisinpääsyyn ei kuitenkaan ole loputtomiin, vaan pitää toimia nopeasti.
Miguel löytää paitsi sukulaisiaan, myös pysäyttävää tietoa mummonsa Cocon menneisyydestä. Totuuden, jonka perille viemisessä alkaa olla kiire ennen kuin mummo unohtaa kaiken. Ehtiikö Miguel ajoissa?
💖 Elokuvassa on lohdullinen ajatus siitä, että ihminen elää niin kauan, kuin hän pysyy muistoissamme.
💖 Tarina muistuttaa myös siitä, etteivät lapset saa joutua maksamaan edellisten sukupolvien teoista.
Liian usein kaunat (ja odotukset) siirtyvät sukupolvelta toiselle ja sulkevat tulevilta yksilöiltä mahdollisuuksia. Jokaisen elämä on kuitenkin uniikki ja jokaisella täytyy olla oikeus elää oma elämänsä haluamallaan tavalla.
Meidän perhe suosittelee näitä (ja suklaajätskiä kaveriksi) 😊💖
Halauksin, Emppu