Lauloin yhtenä päivänä kolme joululaulua putkeen. Seurauksena loppuillan särkylääkemaraton ja uneton yö lapojen välin polttelun takia. Ongelmavyyhti lihaksissa siis jatkuu, mutta oikeaa selvyyttä siihen ei saada varmaan koskaan.
Olen koittanut miettiä asian niin, etten ehkä parane tästä enää ikinä.
Toisinaan mieli suhtautuu tuohon ajatukseen rauhallisesti. Se sanoo, että annetaan ajan kulua, tehdään parhaamme ja katsotaan millaiseen oloon tässä jaksaa vielä kurkottaa.
Toisinaan hirmuinen ahdistus nostaa ruman päänsä ja saa aikaan itkukohtauksen.
Se ulisee kaiken olevan epäreilua ja vaatii entistä takaisin. Se vakuuttaa minulle, että elämäni on ohi. Että en pysty tekemään enää mitään ilman valtavaa selkäkipua, joka salpaa syvähengityksen muutamaksi päiväksi. Se pelottelee epävarmalla huomisella ja kertoo, etten voi koskaan enää matkustaa mihinkään, koska tulen kolmen tunnin kyläreissullakin jo niin kipeäksi.
Eilinen oli piristävä poikkeus tähän kyläjuttuun, sillä olin reissun päällä viisi tuntia ja jaksoin illalla kotona vielä ihan hyvin! Todella yllättävää!
Oltiin juhlimassa äitini synttäreitä ja isänpäivän etkoja paikallisessa ravintolassa, josta jatkettiin sitten vielä mummille ja papalle kahvipöytään.
Tuolla Vaihmalan Hovissa on aivan ihanan tunnelmallinen miljöö, hyvä ruoka ja niiiiiiiin suloinen putiikki, jossa on kaikkea aina vaatteista Bukowskin pehmonalleihin. Puodin yläkerta on ehdoton suosikkini, sillä se on täynnä Riviera Maisonin tavaroita. Joulukoristeita, vedenkeittimiä, kelloja, peittoja. You name it! Suosittelen käymään, jos liikutte Lempäälässä päin.
Joulumieli valtasi alaa taas vähän enemmän ja puin meidän halloween-talot jouluiseen asuun.
Löysin kaapin perukoilta pari lankkulattian mallipalaa, jotka olen joskus saanut jostain, kun suunnittelin keittiön parketin vaihtoa tummempaan ja leveämpään malliin. Nuo palat olivat kuin luodut maisemaleikkiin ja päätyivät siksi eteisen pöydälle talolyhtyjen ja minikuusten pohjaksi.
Piakkoin saan tehtyä myös viimeisen osan sarjaan ”Kohti omaa kirjaa”, sillä oma projektini alkaa olla jo viittä vaille valmis.
Tämä kirjaproggis on ollut kaikkiaan ihan mieletön! Kun luovutin Homma hanskassa-kolmikon viime perjantaina painotalolle, olo oli hiukan tyhjä. Joulupukki, hammaskeiju ja pääsiäispupu ovat täyttäneet päiväni puolitoista vuotta ja nyt pitäisi osata luopua heistä!
Onneksi mulla on jo seuraava kirja tulilla ja toivottavasti myös muita mielenkiintoisia juttuja jossain vaiheessa tulossa!
Kaunista viikkoa sulle!
Halein, Emppu