Kuvia tuhat
ja toinen samanmoinen,
katsoo somesta jälleen
tyyppi suurenmoinen.
On kalenteri täynnä
ensi juhannukseen saakka,
haalit kaikkea
ja valitat
kuinka onkaan raskas taakka.
*
Et koskaan ehdi tavata,
et viestiäkään laittaa,
koska ihmissuhteet hemmetti
ne bisneksiä haittaa!
Ja kuinka monta kuvaa
tällä kertaa täytyi yrittää,
että yksi niistä miljoonista
meille muille kelpaa esittää?
*
On tärkee tägein ilmoittaa,
kuvassa filttereitä nolla,
voisko kukaan muu sun ympärillä
noin täydellinen olla?
Joka ryhmässä ja järjestössä
löytyy paikka sulle,
otat ylväänä kaiken kunnian vastaan,
vaikka itket salaa mulle.
*
Et jaksa enää,
tunnet,
seisot selkä vasten seinää.
Mut kukaan pintakiillon alta
ei murheitasi sun nää.
Miks aina pitää esittää,
vaikka moni tietää totuuden,
kuka noiden kuvien takana on,
se aivan eri ihminen.
*
Kun raha ja maine silmissä kiiltää
ja puheet vain pelkkää pintaa viiltää,
saattaa joskus niin käydä,
kai tiedät sen,
jää yksin tyyppi turhamainen.
*
Pelkäätkö, jos et itse kerro,
kuinka tärkeää on sut tuntea,
ettei toiset sun upeuttas huomaisikaan,
saisit muiden varjoissa kulkea.
Ehkä kaiken tuon kauniin kiillon alla,
asuu pelokas pieni ihminen,
joka pelkkä kuori olemalla,
luulee saavansa toisten arvostuksen.
(Erja Pyhältö-Seppälä)
Osuvasti riimitelty, taas kerran!
Some koukuttaa ja muokkaa helposti somettajan omaa identiteettiä niin, että se aito ihminen hukkuu sinne somejulkisuuden kuoren taakse. Joillekin tuo tapahtuu salakavalasti huomaamatta, jotkut taas elävät identiteettikuplassa täysin tietoisesti hakien paremmalle minälleen somen kautta hyväksyntää ja julkisuutta.
Kiitos ❤
Tuo on niin totta. Vaikka somessa on hyviäkin puolia, taitaa huonoja olla vielä vähän enemmän.
Nettimaailma vie mielen niin mennessään, että mun on ainakin ihan pakko pitää välillä sometaukoa. Ja voi kuinka puhdas ja selkeä mieli on sen jälkeen.
Kivaa torstaita sinne!
-Erja-