Blogissa on ollut hiljaista. Olen ollut kaiken syksyn sairastamisen jälkeen umpiväsynyt, joten kaikki vapaampi aika on mennyt levätessä ja koittaessa pikkuhiljaa saada taas maata jalkojen alle. (Ja tutkimukset jatkuvat ensi vuonna, mutta nyt rentoudutaan).
Joulua ollaan valmisteltu rauhallisessa tahdissa. Lapset ovat jo niin isoja, että leipomiset on voinut jättää heidän huolekseen (eli ilokseen). Sen kun olen katsonut, että kaapista löytyy kaikki tarvittava.
Lahjat puolestaan tilasin netistä, joten niiden perässä ei ole tarvinnut kiitää kaupasta toiseen ja kaikki muut menot ovatkin nyt kiristyneen epidemiatilanteen takia jääneet kokonaan. Kuopuksen harrastuksen pikkujouluissa sentään päästiin käymään (20 minuutin aikarajalla). Kemut olivat jo marraskuun lopulla ja kaikilla vierailla tietysti maskit sekä turvavälit.
Tykkään askarrella, mutta joulukortteja ei ole tullut tehtyä itse moneen vuoteen. Olen vain ohjannut pienempien tekemistä ja siinä sivussa kirjoittanut itse valmiskortteja.
Sellaisiin turvauduin tänäkin vuonna. Löysin Hyvän tuulen puodista ihania vintage-kortteja kauniissa peltirasiassa. Niitä tuunailin ääriviivatarroilla ja laitoin menemään (perinteisesti viimeisenä mahdollisena päivänä).
Meidän kuopuksella on tänään koulussa pikkujoulut ja hän halusi tehdä jokaiselle luokkalaiselle kortin. Tässä sitten häntä pääsin avustamaan, sillä kaksikymmentä korttia on kyllä aikamoinen urakka pikkuiselle. Päädyttiin ns. koululaiskortteihin, joita saikin yhdestä kaksiosaisesta korttipohjasta neljä kappaletta. Niistä sai kivannäköisiä jo muutamilla tarroilla.
(Ja innostuinhan siinä tekemään itsekin muutaman isomman kortin ystäväperheisiin).
Kun koronatilanne näytti lokakuun lopulla lievemmältä, ajateltiin jo lähteä balettiesitykseen joulukuulla. Onneksi ei kuitenkaan muistettu varata lippuja, kun maailma muuttuikin taas hetkessä.
Niinpä baletin, teatterin ja konsertin sijaan on keskitytty ulkoiluun, pelailuun ja leipomiseen. Ja lähdettiin myös luistelemaan heti ekojen pakkasten aikaan.
Eikä kenenkään kannata kauhistua sitä, että oltaisiin menty heikoille jäille. Meidän rannassa laskee vesi aina syksyisin niin matalalle, että sitä jää vain ohut kerros hiekan päälle tuohon laiturin kupeeseen. Siinä se sitten jäätyy pohjaan saakka hetikohta pakkasten saavuttua ja siinä me sitten kelkkaillaan sekä luistellaan.
Tämä olisi vielä koristelematta.
Kun lapset tulevat tänään kotiin lyhennetyltä koulupäivältään, pääsevät kuusen kimppuun. Pitää vaan etsiä heille kaikki köynnökset ja pallot valmiiksi sekaisesta vaatehuoneesta. (Se on aina jouluisin mun joulukaaoksen tukikohta, jonne kukaan muu ei saa mennä).
Rauhallista joulua teille ihanat 💖
Halaten, Emppu
IG sydanmuruja