Käsikirjoitus
Yllättävän monella ihmisellä on unelma omasta kirjasta. Syitä siihen on monia.
Oma syyni on palo kirjoittamiseen. Rakkaus kirjamaailmaan. Halu saada nähdä oma teokseni noilla hyllyillä, joiden äärellä viihtyisin äärettömyyksiin. Olen se tyyppi, joka asuisi kirjastossa ja joka pitää harjata ulos kirjakaupasta sulkemisajan lähestyessä. Jo pienenä saadessani upouuden kirjan, avasin sen keskeltä ja haistelin tuota ihanaa, uusien sivujen tuoksua.
Kirjoissa on jotain maagista.
Kun unelma kasvaa tarpeeksi suureksi, sen eteen tekee oikeastaan vähän kaikenlaista. Ja kovaan työhön on oltava valmiskin. Oman kirjaprosessin jälkeen en enää ikinä katso kirjaa vain sivuina tekstiä. Se on uskomattoman suuren työn tulos. Kirjan tekemisessä on monen monituista vaihetta, joista käsikirjoitus on vasta ensimmäinen.
Kirjoittaminen
Jokaisella on oma tapansa kirjoittaa. Toiset suunnittelevat kirjan kehyksen viimeistä piirtoa myöten. Hahmot, heidän suhteensa, juonen pääpiirteittäin. Toiset vain alkavat kirjoittaa ja tarina luo samalla itse itseään eteenpäin.
Itse kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Kun inspiraatio iskee, ei mulla riitä kärsivällisyyttä hahmotella mitään. Ei välttämättä edes nimiä. Haluan päästä heti luomaan ja sillä hyvä.
Kirjoittamista varten en etsi enää mitään tiettyä hetkeä tai odota tiettyä mielentilaa. Mulla on aina vihko saatavilla, jonne kirjaan hyvät ideat ja tarinajatkumot. Myös läppäri on aina nopeasti avattavissa ja kulkee pidemmillä matkoilla mukana.
Pari kertaa olen päässyt flow-tilaan kirjoittaessani. Silloin ääni mielessäni kertoo tarinaa, näen tapahtumat kuvanauhana edessäni ja vain kerron mitä tapahtuu. Sillä hetkellä ei tarvitse miettiä mitä kirjoittaa. Riittää, kun ehtii tarpeeksi nopeasti laittaa kaikki päähän tulvivat lauseet paperille.
Kirjoitusflow on ihan mahtava tunne ja niitä saisi tulla useamminkin. Mm. vuoden lopulla ilmestyvän satukirjani ”Homma hanskassa” kirjoitin tällaisen flow’n hetkellä puoleenväliin saakka. Sen jälkeen piti keskeyttää, mutta tarinan loppu hahmottui siinä samalla.
Joskus inspiraatiota käsiksen aiheelle saa odottaa. Moni aihe tuntuu hyvältä, mutta ei tarpeeksi mielekkäältä jalostettavaksi eteenpäin. Kun oikean aiheen löytää, se iskee salaman lailla. Tietoa alkaa tulvia ovista ja ikkunoista. Mietit päässäsi mitä niistä laitat ylös ja mistä haluat kertoa.
Mulle yksi parhaista luovuuden lähteistä on ollut kuopuksen hämärä huone, jossa olen jutellut hänen kanssaan ennen nukkumaanmenoa. Jään hetkeksi vielä istumaan sinne hiljaisuuteen, kun hän alkaa hakea unta ja siellä ovat monen tarinan alut syntyneet. Myös satukirjan, josta tällä hetkellä kirjoitan alkua.
Raakaversio tekstistä on mielestäni helpoin tehdä, sillä siinä ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa. Antaa kaiken tekstin tulla sellaisena kuin se haluaa tulla. Ilman pilkkujen ja kieliopin tarkastusta. Ilman sanajärjestyksen miettimistä. Editointivaihe on viilausta varten, mutta tässä vaiheessa saa antaa palaa vapaalla tyylillä.
Kun tarina on valmiina, alkaa se vaikein työ. Käydä sitä läpi uudelleen ja uudelleen.
Tarkistaa repliikkiviivat. Pilkut ja pisteet. Poistaa kaikki turha, joka ei edistä tarinaa. Huomata omat maneerit. Lisätä tarvittavaa. Katsoa kirjoitustaan ulkopuolisen silmin.
Tekstin arviointi
Julkaistavan kirjani kanssa käytin itse ensimmäistä kertaa arvostelupalvelua, sillä omalle kirjoitukselleen tulee sokeaksi. Kun samaa tekstiä tahkoaa tuntikaupalla ja osaa sen joka vivahteen ulkoa, ei osaa enää nähdä laatikon ulkopuolelle.
Nuoren Voiman Liitosta sain vastauksen parissa viikossa. Arvostelu oli hyvin kattava ja antoi mulle paljon uusia ajatuksia siitä, mihin suuntaan kerrontaa täytyy lähteä kehittämään.
Olen äärimmäisen tyytyväinen tällaiseen mahdollisuuteen saada asiantuntijapalautetta. Sitä voi tietenkin luettaa tekstiään läheisillä ja kavereilla, mutta kuka heistä kehtaa antaa ihan todellisen arvion? Tai ehdottaa asioita, joita voisi vielä miettiä uudelleen?
Joskus arvostelu kolahtaa kirjan kohtaan, joka on itselle tärkeä. Tai jossa on mielestään heilutellut sanan säilää oikein upeasti. On vaikeaa edes ajatella sen poistamista, vaikka toinen on sitä mieltä ettei homma toimi.
Omakustanteen kanssa tietysti itse päätät millaisen version haluat lopulta maailmalle jakaa. Ulkopuoliset mielipiteet kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ja tehdä päätös tarkkaan niitä punniten.
Olen huomannut, että myös etäisyyden ottaminen tekstiin auttaa. Ota kyseisestä kässäristä lomaa pariksi viikoksi ja lue sen jälkeen tekstisi aivan uusin silmin. Huomaat takuuvarmasti kohdat, joissa on jotain muokattavaa. Ne pistävät tauon jälkeen heti silmään.
Omakustanteen kohdalla on vaikea päättää, milloin teksti on niin viilattu, että sen voi päästää käsistään.
”Homma hanskassa” käsiksen kohdalla käytin editointivaiheeseen yli puoli vuotta, kunnes viimein aloin olla tyytyväinen sen kaikkiin sanakäänteisiin. En toki viilannut sitä joka päivä, en edes joka viikko, mutta aikaa se vei.
Seuraava osa kertoo kirjan tekemiseen liittyvistä asiantuntijapalveluista, joita itse olen ostanut ulkopuolelta. Mitä, mistä ja milloin. Kerron myös omalta osaltani kirjan tekemisen aikataulusta.
Inspiroivin terveisin,
Erja
P S. Sydänmuruja löytyy myös Instasta!