En vieläkään ole saanut varmaa diagnoosia mysteerioireistani, mutta jonkinlaisen arvion fysiatri niille nyt puolentoista vuoden tutkimusten jälkeen keksi.
Oireistoa hoidetaan nyt toiminnallisena häiriönä, joka ymmärtääkseni kattaa kaikenlaiset selvittämättömät oireet ”varvashiestä hilseeseen” eli toisin sanoen, ”kun ei muutakaan löydy ja asia on hyvä saada päätökseen”. (Pahoittelen kyynistä suhtautumistani).
Tämä häiriö saattaa kuulemma hyvinkin alkaa jostakin rokotteesta tai lääkkeestä, jonka elimistö tulkitsee itselleen vaaralliseksi (ja jotka mulla nyt oli molemmat alla tässä tilanteessa). Joten vieläkään en tiedä, uskallanko ottaa enää yhtäkään koronarokotetta vai oliko syyllinen kenties tuo pieni migreenipillerikokeilu?
Toiminnallisen häiriön oireet saattavat alkaa äkillisesti (kuten mulla kahdessa päivässä) ja hyvin voimakkaina, vaikka mitään selittävää ei sitten löytyisikään.
Toiminnalliset häiriöt liittyvät jotenkin keskushermoston välittämiin viesteihin ja aikaasaavat useita, jopa lamaannuttavia oireita joilla saattaa olla hyvinkin dramaattisia vaikutuksia elämään.
Olen elänyt tämän jutun kanssa niin kauan, etten joudu enää ihan kamalaan paniikkiin, kun
- Selkäkipu alkaa yhtäkkiä nousta selkärankaa ylöspäin ja lamauttaa samalla syvähengitystä
- Näkö hämärtyy osittain kallonpohjan lihasten kireydestä
- Ruoka tuntuu juuttuvan kurkkuun niskalihasten kireyden takia
- Raajoista lähtee äkisti voima, kun selkäkipu iskee tiettyyn kohtaan
- Olkavarret ovat niin jumissa, että kynän puristaminen kirjoittaessa on hankalaa
- Ja niin edelleen… ja niin edelleen…
Tämä kaikki on vaikuttanut todella herkistävästi myös mun aistituntemuksiin. Koskaan ennen valo ei ole häirinnyt näin paljon ja näin usein kuin nykyään. Kuljin toisinaan kesällä aurinkolasit päässä sisälläkin. Jouluvaloja en pysty useinkaan pitämään päällä, kuten en myöskään polttamaan kynttilöitä. Niiden lepatus häiritsee näkökenttää ja saa päähän inhottavan olon.
Sama ärsytys koskee hajuaistia, joka ei siedä tänä päivänä oikein mitään. Haistan tosi tarkkaan kaiken ja tuoksut ym. tekevät niin hirveän olon, että on poistuttava tilasta.
Tutkimukset mun kohdallani loppuvat tältä osin tähän. Jää tietysti harmittamaan se, kun mitään apua ei sinänsä löydy. Samaa vain kuin ennenkin. Relaksanttia, kipulääkettä sekä uusia liikesarjoja (joista tulen poikkeuksetta todella kipeäksi). Tänäänkin koitin olla aktiivinen ja tehdä erilaisia liikeharjoituksia selälle. Sillä seurauksella, että nyt illalla haukon taas happea täällä sohvalla ja vedän Buranaa kaksin käsin. (Toivottavasti ihan koko loppuelämä ei riipu pelkkien lääkkeiden varassa).
Toivon, että näistä mun kokemuksistani (ja niistä kertomisesta) on apua jollekin, joka ehkä parhaillaan pohtii siellä ruudun toisessa päässä omia outoja oireitaan. Oireita, joille ei tutkimisesta huolimatta löydy mitään selitystä, mutta jotka vievät elämän täysin tehdasasetuksille.
Rakkautta sun viikonloppuun!
❤, Emppu
IG Sydänmuruja-blogi