Marraskuu on kuukausien perjantai. Bilesellainen. Kaltaiselleni joulumaanikolle se antaa virallisen luvan kiikuttaa ekat koristeet esiin (toki ne ovat jo, ettehän edes luulleet muuta?) ja alkaa soittaa joululauluja selittelemättä sitä muille.
Kun jouluradiokin avasi linjansa eilen 1.11. nostan jo nyt hattua miehelleni. Hän kestää vuosittain urheasti sen, että kulkuset kilisevät keittiön radiossa lähes joka päivä nonstoppina Tapaninpäivään saakka.
Me ollaan aina pelattu mieheni kanssa aivan eri joulujoukkueessa. Minä olen keskushyökkääjä ja hän puolustaa oikeaa laitaa.
Rakastan joulua. Tykkään pohtia rauhassa lahjaideoita ja kuljeskella kaupoissa. Katsella ikkunasta lumihiutaleiden leijailua ja käydä erilaisissa joulutapahtumissa.
Joululaulut rentouttavat kiireen keskellä ja tuovat ilon leivontahetkiin. Kuuntelen etenkin Happy holidays-kanavaa, sillä rakastan englanninkielisiä joululauluja. Lemppareitani ovat Michael Bublen biisit sekä Whamin ikimuistoinen Last christmas.
Entä koristelu! Unelmajouluni asuu Ankkalinnassa. Se on ylikoristeltu ja valojakin on niin paljon, että liikutaan jo lähellä mauttomuuden rajaa. Mutta silti! Koskaan en itse laita niin paljon, mutta olisi joskus kiva päästä näkemään vaikka Disneyland jouluasussa.
Ja sitten se puolustaja…
Mieheni pitää joulusta, muttei ole mikään ylenpalttinen jouluttaja. Hänen mielestään juhlan parasta antia ovat jouluruoat sekä rauhallinen yhdessäolo joulusaunaa unohtamatta.
Hän ei ostaisi mieluusti lahjoja kenellekään, sillä hän inhoaa kauppoja. Etenkin jouluryysiksessä. Olemmekin sopineet, ettemme osta toisillemme mitään, mutta tietäähän sen, miten siinä käy. Löydän jotain täysin ohittamatonta, ja kun hän kuulee siitä, hän hankkii myös jotain (näin toimii sosiaalinen paine, heh).
Jos mieheni jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä päätyy ihan oma-aloitteisesti kuuntelemaan joululauluja, ne ovat pääosin suomenkielisiä ja sieltä mollimmasta päästä. Kuten Loirin tulkinta Sydämeeni joulun teen-laulusta tai Tonttu. Vaihdan itse tuohon synkkään tunnelmaan vasta jouluviikolla.
Entä koristeet?
Mieheni nauraa, kun hankin joka vuosi jotain uutta. Hän kyllä ihan ilolla ripustaa niitä kanssamme, mutta pärjäisi joulunsa ilman tangeleitakin. Minä en.
Lapsemme perivät joulugeenin minulta ja olen tehnyt kaikkeni, jotta se pysyisi yllä ja joulu säilyttäisi heidänkin kohdallaan taikansa aikuisuuteen saakka. Maailma tarvitsee leikkimielisyyttä ja sitä joulunalusaika juuri tarjoilee sen hartaamman puolen lisäksi.
Olen aina iloinnut meillä varmaan eniten, kun suuri lelukuvasto saapuu, sillä tykkään selata sitä. Saatatte muistaa, että haaveenani on ollut perustaa lelukauppa ja toivon, että se jossain muodossa toteutuu vielä joskus. (Ajatelkaa millaista olisi koristella sellainen jouluun!)
Meillä on tänä viikonloppuna luvassa ihanaa höpötystä, naurua ja leivontaa, kun kuopuksella on taaperoiästä saakka tuttu ystävä yökylässä!
Ja itse pääsin lumimaiseman myötä vielä enemmän kirjoitustunnelmaan. Kriisi Korvatunturilla etenee hyvää vauhtia ja sen runko alkaa olla jo kokonaan valmis.
Ihanaa, lumista lauantaita!
Halaten, Erja