Hyvä kiertämään

Hyväntekeväisyys on vähän kaksipiippuinen juttu. Pienelläkin rahasummalla voi mm. auttaa lapsia kouluun, parantaa heidän terveyttään ja ravitsemustaan. Saada kylälle vuohia, uusia kouluja, opettajia tai puhdasta vettä kaivon muodossa jne.
Toisaalta silloin tällöin lukee myös huolestuttavia juttuja siitä, kuinka joidenkin avustusjärjestöjen rahojen sanotaan ohjautuvan enimmäkseen ihan johonkin muualle, kuin lahjoittajien tiedossa oleviin kohteisiin. Silloin tulee olo, että mihin tässä voi enää luottaa.

Silti, kun haluaa auttaa, pitää vaan luottaa.

Yksi taho johon jostain syystä luotan, on Plan. Meillä on kolme kummilasta heidän kauttaan.
Yksi Nigeriasta, yksi Guatemalasta ja yksi Kolumbiasta. He ovat seitsemänvuotias tyttö, jonka kummeja olemme olleet nyt puolitoista vuotta sekä kaksi 11-vuotiasta poikaa, joiden kummeiksi ryhdyimme vasta tänä vuonna.
Ihan ekaksi meillä oli toinen tyttö kummilapsena vuoden verran, mutta hän muutti perheineen avustusyhteisön ulkopuolelle parempien elinolojen perässä. Plan lähetti meille tästä tiedon välittömästi ja samalla tiedot myös uudesta mahdollisesta kummilapsesta, joka oli samalta suunnalta ja samanikäinen.

Näiden tyttöjen kanssa olemme jo lähettäneet esittäytymiskirjeet toisillemme ja kertoneet hiukan perheistämme sekä maista, joissa asumme.
Ja lapsia tietysti kiinnostaa aina myös se, mitä lapset muualla tekevät, joten kirjoittelin siitäkin. Millä kaikella tekemisellä meidän lapset täyttävät päivänsä sekä heidän kouluistaan.
Lisäksi kerroin Suomen eri vuodenajoista ja mitä kaikkea meidän lapset tykkäävät minäkin vuodenaikana puuhailla pihalla. Kirjoitin ekan oman kirjeeni marraskuun tienoilla, joten kerroin samalla maamme jouluperinteistä ja laitoin kuvan ruskanväreissä hohtavasta maisemasta.

Poikien kummius on sen verran uudempi, että kirjeet odottavat vielä kirjoittamistaan, mutta kyllä ne tässä pikapikaa aion saada matkaan. Näitä kirjeitähän ei ole siis pakko kirjoittaa, voi vaan lahjoittaa avustussumman, mutta omasta mielestänikin on ihanaa saada näiltä lapsilta postia, joten luulen, että asia on myös toisinpäin.
Ja ei hätää, jos englanti ei taitu. Kirjeet ovat sähköisessä muodossa ja menevät tarvittaessa kääntäjän kautta eteenpäin. Voi siis huoletta kirjoittaa omalla kielellään. Ja omia kuvia voi myös halutessaan laittaa mukaan.

Meiltä menee kuukausilahjoitus kaikille lapsille suoraveloituksena pankista. Ei tarvitse pelätä sitä, että unohtaa päivän ja summa myöhästyy. Planilla yksityiskummin minimilahjoitussumma kuussa on 30 euroa ja yritysten 70 euroa.
Mun mielestä sekin on kannustava ajatus, että tuolla summalla ei auta pelkästään kyseistä lasta, vaan koko hänen yhteisöään. Yhdellä avustuksella on siten suurempi vaikutus. Plan lähettää muutaman kerran vuodessa yhteisöraportin ja kertoo siinä, mitä kummien avustuksilla on oman kummilapsen yhteisössä saatu aikaan.   

Halusin aikanaan alkaa Planille kummiksi nähtyäni hyväntekeväisyysohjelmissa näytettyjä, kurjissa oloissa eläviä lapsia sekä Arman Alizadin dokkarin lapsimorsiamista. Nämä ohjelmat syöpyivät niin syvälle sydämeen ja tuli voimakas tunne siitä, että on pakko yrittää tehdä edes jotain maailman lasten hyväksi.

Lasten maailma ja sen säilyminen sellaisena kuin pitäisi, on mulle tosi tärkeä asia. Liian moni lapsi joutuu elämään sotien, nälänhädän, kurjuuden, lian, pelon, väkivallan ja kuoleman keskellä. Näkemään ja kokemaan sellaisia asioita, joista heidän ei pitäisi edes tietää mitään. Käymään läpi sellaista, jota he kantavat sielussaan mukanaan koko loppuelämänsä ajan.
Toivoisin niin, että kaikilla maailman lapsilla olisi hyvä ja turvallinen olla. Samalla tiedän, ettei meidän panoksella nyt maailmaa muuteta, mutta ehkä sillä voisi saada aikaan edes vähän jotain hyvää muutamalle maailman pikkuiselle. 

Kotimaan avustuksiin osallistumme useimmiten lähempänä joulua. Kuten moni muukin. Vaikka sen kyllä tiedostaa, että myös meidän maassamme avuntarve on ympärivuotista.
Osallistumme joka joulu Hopen joululahjakeräykseen sekä omasta, että firman puolesta. Kun käydään lasten kanssa viemässä kamppeita heidän pajalleen, mua liikuttaa ihan selkäpiihin saakka se henki, mikä siellä aina on. Hyväntuulisia ihmisiä valtavien tavaravuorten keskellä lajittelemassa kaikkea siten, että jokainen pieni joulunodottaja saisi avattavaksi edes yhden yllätyksen aattoaamuna. Koska sitähän se joulu on. Lasten juhlaa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille : )
Emppu

FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76