Kun oltiin kolmekymppisinä keskellä lapsettomuushoitoja ja niiden aiheuttamaa tunnemylläkkää, vietin paljon aikaa tietokoneella. Hain tietoa hoidoista, onnistumisprosenteista ja hormonien sivuvaikutuksista. Etsin kokemuksia sekä vertaistukea vaikeaan tilanteeseen.
Tuon ajan pelastus oman miehen kanssa käytyjen keskusteluiden lisäksi, oli Kaksplus-keskustelupalsta. Liityin ensin tavallisiin ”vauvanyritysryhmiin”, joissa kuukausi kuukaudelta yhdessä jännitettiin, tuleeko plussaa vai eikö tule. Osa porukasta onnistui ekasta kierrosta, kun taas toiset nimimerkit (kuten minä), pyörittiin keskusteluissa loppumattomalta tuntuvia aikoja. Lopulta siirryin suosiolla lapsettomuuspuolelle, koska mieli ei kestänyt enää toisten nopeita onnistumisia ja omia jatkuvia pettymyksiä.
Tapasin tuolla lapsettomuuspuolella ihmisiä, joiden kanssa olen satunnaisesti yhteydessä edelleen. Siellä käytiin myös privaattikeskusteluita, jotka särkivät omaakin sydäntä. Ihmisten kanssa, jotka olivat yrittäneet ja yrittäneet. Jotka olivat jo alkaneet luopua toivosta. Kun toinen ihminen on haavoilla sielua myöten, on vaikea kirjoittaa mitään järkevää. Mitään vähääkään tukevaa. Sanoja ei yksinkertaisesti löydy. Sitä haluaisi vain halata toista. Oikein lujasti. Jakaa tunteen siitä, että oikeasti välittää.
Näiden keskusteluiden aikaan, kuuntelin usein samalla musiikkia. Olin kuullut radiosta aiemmin jo monta kertaa Juha Tapion ”Ohikiitävää”- biisin ilman sen suurempia tuntemuksia, mutta tuossa elämäntilanteessa se tarttui pysyvästi korvaan (ja mun soittolistoille) yhden – ja vain yhden lauseen takia. ”Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa”.
Tuo lause kolahti. Kovaa.
Oltiin juuri käyty eka kerta klinikalla ja kuultu todella huono ennuste lasten saannille. Pyörittelin silloin ajatusta hoidosta. Uskallanko lähteä? Mitä jos en uskalla? Mitä jos menetän mahdollisuuden, jos en uskalla? Tai mitä jos käyn kaiken kärsimyksen läpi, eikä lasta silti kuulukaan?
Tämä laulu soi koneella usein. Kaiken pelon, kysymysten ja epävarmuuden keskellä, se loi muhun uskoa. Jopa klinikalla ennen pelottavaa toimenpidettä, kelasin hiljaa tuota lausetta päässäni. ”Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan, onnen saavuttaa..”
Edelleen, kun jossain alkaa kuulua tämän laulun alku ”Tuuli hiuksillaan, hiekkaa varpaissaan, silmin hehkuvin, tyttö naapurin…”, kyyneleet nousevat mun silmiin. Tämä biisi ja etenkin tuo yksi lause, ovat olleet niin merkittävässä osassa elämäni tärkeimmässä asiassa.
Halaten, Emppu
IG sydanmuruja