Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Kategoria: Yleinen

Kipua ja vaalihuumaa

Posted on 24.3.2023

Sählä minä. Olen muutaman päivän ”treenannut” enemmän. Tarkoittaa tällä kunnolla kilsan kävelyä ja siihen päälle vartti kevyttä venyttelyä. (Silti paremmin kuin vuosi sitten! Eläköön edistys!) Moni saattaa muistaa, että sairastan reumaa. Olen sairastanut jo 44 vuotta, joten lasken sen enemmänkin ärsyttäväksi elämäntoveriksi kuin sairaudeksi. Tämä elämäntoveri ei kuorsaa, kaiva nenää tai jätä likaisia kalsareita nurkkiin….

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Kohti omaa kirjaa, osa 1

Posted on 21.3.202321.3.2023

Käsikirjoitus Yllättävän monella ihmisellä on unelma omasta kirjasta. Syitä siihen on monia. Oma syyni on palo kirjoittamiseen. Rakkaus kirjamaailmaan. Halu saada nähdä oma teokseni noilla hyllyillä, joiden äärellä viihtyisin äärettömyyksiin. Olen se tyyppi, joka asuisi kirjastossa ja joka pitää harjata ulos kirjakaupasta sulkemisajan lähestyessä. Jo pienenä saadessani upouuden kirjan, avasin sen keskeltä ja haistelin tuota…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Kansijulkistus

Posted on 14.3.202321.3.2023

Tässä se nyt on. Rakkaan esikoiskirjani lumoava kansi. Täynnä kuvittaja Anne Muhosen mielikuvitusta, luovuutta, ihania värejä sekä rautaista ammattitaitoa. Kun näin tästä ensimmäisen luonnoksen, itkin onnesta muutaman minuutin. En voinut käsittää, miten kuvittaja oli osannutkaan luoda jotain sellaista, joka tuntui heti omalta. Ja kun näin saman väreissä, ihastuksen kyyneleet tulivat taas. Kirjoittaessani tarinaa, en kuvitellut…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Kun tarkoitus joskus katoaa

Posted on 4.3.20234.3.2023

Voisin tehdä postauksen keittiön remonttisuunnitelmasta. Voisin kuvata tulppaanikimppua eri kulmista ja kirjoittaa jutun meidän perheen pääsiäisperinteistä (joita ei juuri ole rairuohoa tai virpomista lukuunottamatta). Voisin tehdä my day-jutun freelancer-kirjoittaja-äiti-ihmisen päivänvietostani. Voisin myös järjestää kaappini, nimikoida jokaisen purkin sekä purnukan ja tehdä koko projektista klipin Instaan (väsyttää jo ajatuksen tasolla). Tai sitten voisin antaa vain olla….

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Aamukolmen ystävä

Posted on 13.2.202313.2.2023

Onko sulla aamukolmen ystävää? Opin termin Himoshoppaaja-kirjasta ja se tarkoittaa ihmistä, jolle voit soittaa pienessäkin ongelmassa vaikka kolmelta yöllä. Kun lukion jälkeen rakas ystäväpiirini hajosi ympäri kotimaan, jäin vähän kuin tyhjän päälle pariksi vuodeksi. En päässyt kouluihin. En päässyt töihin. Masennuin ja putosin pois kaikesta tavallisesta. Aikuisten elämä oli tylsää, maistui puulta ja oli täynnä…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Ruoka olkoon lääkkeesi

Posted on 17.1.202317.1.2023

Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Paketoinnin ensimmäinen sääntö

Posted on 13.12.202213.12.2022

Olin kaksikymppisenä hetken töissä lelukaupassa. Unelmieni työpaikka muuten. Jos jokin liike näyttää ihan minulta, se on yhdistetty lelu- ja kirjakauppa. (Still dreaming). Rakastin purkaa kuormia. Löytää paketeista uusia leluja. Tehdä niistä myyntiesittelyitä. Mutta. Tuon kaupan kassakone oli mun kutosen matikkapäälle enemmän kuin painajainen! ”Kassa” oli kelassa kulkeva jäljentävä paperiliuska, johon käsin (!!!) kirjattiin tuote, kappalemäärä…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Sydänmurusia

Posted on 2.12.20222.12.2022

En ole pystynyt itse pesemään hiuksiani puoleentoista vuoteen. (Jep. Miehen on pitänyt toimia sijaisena). Viime kerran olen laittanut omin käsin hiukseni ponnarille elokuun alkupuolella 2021. (Mies hoitaa nykyään senkin. Suurkiitos hänelle ❤) Kun miettii tilannetta, jossa sekä perussairaus (reuma), että mystiset (koko rangan ja niskan jumittavat) oireet estävät kiinnipääsyn normaaliin juttuihin, kuten hiustenpesuun tai varpaankynsien…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Julkinen lovetus

Posted on 15.11.202215.11.2022

Kuuntelin tänään fyssarille ajaessani Hitmixiä, jossa puhuttiin julkisista hellyydenosoituksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tämä aihe yleensäkin aiheuttaa keskustelua. Eikö se nyt ole ihan tavallista halailla julkisesti? Suudella muiden nähden? Olen aina ollut halaaja. Halailen suurinpiirtein kaupan kassasta lähtien kaikki, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on mulle normaali kanssakäymisen muoto. Herkkänä ihmisenä tunnistan kuitenkin vastapuolen…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Muuttuva äitiys (novelli)

Posted on 23.10.2022

Nelivuotias Amelie tanssahteli kävelykatua eteenpäin, pitäen samalla lujasti kiinni äitinsä kädestä. Hän oli matkalla päiväkotiin, jossa oli odotettavissa hauskaa. Tädit olivat luvanneet, että tänään, juuri tänä nimenomaisena aamuna, he askartelisivat äitienpäivälahjat. Kauniit avaimenperät, joihin saisi kiinnittää ihan mitä helmiä vain haluaisi. Niin paljon helmiä, kuin haluaisi. Tädit olivat luvanneet heille senkin. Amelie oli jo mielessään…

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • Next

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy joulukuussa 2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

allergiavapaa koira arki blogi elämä etäkoulu haave Happy hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koirakuume koiranpennun hankkiminen koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira migreeni Minä Netflix Outoja oireita parisuhde perhe puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äiti äitiys

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com