henkilökohtainen blogi
Lumikki oli polvillaan keittiössä ja hankasi kiukkuisena kurajälkiä olemattomiin. Hemmetin lankkulattia, hän puhisi jo kolmannen kerran. Timanttilaikka siihen purisi kaikkein parhaiten. Ei tämä Nuhanenän vanha räkärätti, joka hänelle oli annettu pesuliinaksi. Lumikki oli nähnyt päiväunia kunnon mopista ja tiskiharjasta jo pitkään, mutta kääpiöt olivat oikeita pihipukkeja. Hän siis pesisi ensin tämän lattian ja pyöräyttäisi sen …
Takarajaviivan pyyhkiminen puhtaaksi lenkkarilla. Kopautus mailalla kummankin kengän pohjaan. Shortsien nyppäys takaa. Sitten edestä. Paidan olkapäiden irrottelu ihosta. Lopuksi pyyhkäisyt nenään, korvaan, takaisin nenään ja toiseen korvaan. Otsa kuivaksi hikinauhaan. Syöttö. Rakastan tennistä. Edellä kuvailin espanjalaisen Rafael Nadalin kenttämaneereita. Kun hän syöttää, hän tekee lähes joka pallon kohdalla yllämainitut jutut. Aina samassa järjestyksessä. Lisäksi hänellä …
Mun nuoruuden Tinder-vastine oli yökerho. Laitettiin tyttösten kanssa ykköset ylle, siveltiin pari kerrosta ripsaria, suihkutettiin kilo lakkaa etuhiuksiin ja lähdettiin bileisiin. Abivuonna parhaimmillaan keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Ehtihän siinä lukea kirjoituksiinkin vielä muutaman päivän. Tuohon aikaan – kultaisella 90-luvulla – oltiin aina ajoissa liikenteessä. Meidänkin porukka kävi usein eka syömässä jossain pizzeriassa tai hampurilaisilla, mutta …
Mulla on viime ajat ollut valtava kaipuu menneeseen aikaan. En nyt tarkoita kuparikautta, keskiaikaa tai muuta sellaista esimeininkiä. Ei – pysytään ihan näissä vuosissa, jotka olen itse elänyt. Oon muistellut paljon nuoruuttani. Kouluaikojani. Kavereitani. Tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kuunnellut 80- ja 90-luvun musaa. Pitänyt lapsille parina iltana retrodiscoa ennen nukkumaanmenoa. (Luukuttanut siis täysillä kodinhoitohuoneen radiosta …
Nainen silmäilee perjantaina kalenteristaan tulevan viikon ohjelmaa ja aikatauluja. Näyttää mukavan väljältä. Niin väljältä, että kerrankin ehtii käymään lenkillä kolme kertaa viikolla ja vielä jää aikaa tehdä ne rästiin kertyneet paperityötkin. Ja lauantai-ilta on ihan tyhjänä. Vihdoinkin saa levätä ja olla tekemättä yhtään mitään. Viikkoa myöhemmin nainen on lopen uupunut, äärettömän stressaantunut ja vihainen itselleen. …
Menneet kaksi kuukautta ovat olleet kamalia. Silkkaa pelkoa, epätietoisuutta ja outoja oireita. Lukemattomia käyntejä päivystyksissä, tutkimuksia eri alojen lääkäreillä, kuvauksia ja labrakokeita. Sängyssä makaamista, kaiken ylimääräisen jättämistä sekä unettomia öitä. Kun ensin pelkää kuolemaa viiden viikon ajan 24/7 siksi, kun henki ei kulje kunnolla missään asennossa, olisi se ollut jo ihan riittämiin. Pitikö sen päälle …
Kirjoittelen vapaa-ajallani blogin lisäksi paria kirjaa sekä muita lyhyempiä juttuja. Tämä osa on ensimmäinen luku tarinasta, joka kertoo naapurustosta. Jokainen tietää, kuinka moniulotteisia tunteita naapurit voivat joskus herättää. Kateutta, uteliaisuutta, raivoa, ihastusta, suuttumusta jne. Jossain naapurit ovat ylimpiä ystäviä, kun taas toisaalla naapurit eivät edes tunne toisiaan. Ehkä eivät haluakaan tuntea. Jutun eka osa on …
En ole koskaan käsittänyt täällä oikeassa elämässä Romeo ja Julia tyyppistä asetelmaa. Tällä tarkoitan tilannetta, jossa toisiaan rakastavien ihmisten välit yritetään katkoa sen vuoksi, että he eivät nyt jonkun mielestä vaan sovi yhteen. Kuka antaa toisille vallan tuomita kenenkään rakkautta oikeaksi tai vääräksi? Ja jos ei itse pystykään hyväksymään toisen ihmisen valittua, pitäisikö silloin vain …
Luin pari päivää sitten uutista lasten koronarokotuksista. Kommenttikentässä oli keskustelua siitä, kuinka tarpeellisia nämä piikit ovat. Eräässä mielipiteessä sanottiin, että lapset on pakko rokottaa siksi, koska aikuiset pelkäävät koronaa. Ei, mietin silloin. Lapset pitää rokottaa pääosin siksi, koska suuri osa aikuisista ei edelleenkään osaa käyttäytyä siten, kuin aikuisten pitäisi tällaisessa tilanteessa käyttäytyä. Eli vastuullisesti. Tämä …
Se, joka väittää kirjoittamista helpoksi hommaksi tai puuhasteluksi, voi painua mielipiteineen niin kauas, kuin lentämällä pääsee. Kirjoittaminen on täyttä työtä, joka vie mehut ihmisestä siinä, missä muukin aivotyö. Olen itse kirjoitellut blogia nyt kaksi vuotta, enkä tee sitä edes työkseni. Mua eivät siis paina deadlinet, ansionseurannat eivätkä kaupalliset yhteistyöt. Mun ei tarvitse paniikissa luoda tekstiä …