Sählä minä. Olen muutaman päivän ”treenannut” enemmän. Tarkoittaa tällä kunnolla kilsan kävelyä ja siihen päälle vartti kevyttä venyttelyä. (Silti paremmin kuin vuosi sitten! Eläköön edistys!) Moni saattaa muistaa, että sairastan reumaa. Olen sairastanut jo 44 vuotta, joten lasken sen enemmänkin ärsyttäväksi elämäntoveriksi kuin sairaudeksi. Tämä elämäntoveri ei kuorsaa, kaiva nenää tai jätä likaisia kalsareita nurkkiin….
Kategoria: Yleinen
Kohti omaa kirjaa, osa 1
Käsikirjoitus Yllättävän monella ihmisellä on unelma omasta kirjasta. Syitä siihen on monia. Oma syyni on palo kirjoittamiseen. Rakkaus kirjamaailmaan. Halu saada nähdä oma teokseni noilla hyllyillä, joiden äärellä viihtyisin äärettömyyksiin. Olen se tyyppi, joka asuisi kirjastossa ja joka pitää harjata ulos kirjakaupasta sulkemisajan lähestyessä. Jo pienenä saadessani upouuden kirjan, avasin sen keskeltä ja haistelin tuota…
Kansijulkistus
Tässä se nyt on. Rakkaan esikoiskirjani lumoava kansi. Täynnä kuvittaja Anne Muhosen mielikuvitusta, luovuutta, ihania värejä sekä rautaista ammattitaitoa. Kun näin tästä ensimmäisen luonnoksen, itkin onnesta muutaman minuutin. En voinut käsittää, miten kuvittaja oli osannutkaan luoda jotain sellaista, joka tuntui heti omalta. Ja kun näin saman väreissä, ihastuksen kyyneleet tulivat taas. Kirjoittaessani tarinaa, en kuvitellut…
Kun tarkoitus joskus katoaa
Voisin tehdä postauksen keittiön remonttisuunnitelmasta. Voisin kuvata tulppaanikimppua eri kulmista ja kirjoittaa jutun meidän perheen pääsiäisperinteistä (joita ei juuri ole rairuohoa tai virpomista lukuunottamatta). Voisin tehdä my day-jutun freelancer-kirjoittaja-äiti-ihmisen päivänvietostani. Voisin myös järjestää kaappini, nimikoida jokaisen purkin sekä purnukan ja tehdä koko projektista klipin Instaan (väsyttää jo ajatuksen tasolla). Tai sitten voisin antaa vain olla….
Aamukolmen ystävä
Onko sulla aamukolmen ystävää? Opin termin Himoshoppaaja-kirjasta ja se tarkoittaa ihmistä, jolle voit soittaa pienessäkin ongelmassa vaikka kolmelta yöllä. Kun lukion jälkeen rakas ystäväpiirini hajosi ympäri kotimaan, jäin vähän kuin tyhjän päälle pariksi vuodeksi. En päässyt kouluihin. En päässyt töihin. Masennuin ja putosin pois kaikesta tavallisesta. Aikuisten elämä oli tylsää, maistui puulta ja oli täynnä…
Ruoka olkoon lääkkeesi
Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa…
Paketoinnin ensimmäinen sääntö
Olin kaksikymppisenä hetken töissä lelukaupassa. Unelmieni työpaikka muuten. Jos jokin liike näyttää ihan minulta, se on yhdistetty lelu- ja kirjakauppa. (Still dreaming). Rakastin purkaa kuormia. Löytää paketeista uusia leluja. Tehdä niistä myyntiesittelyitä. Mutta. Tuon kaupan kassakone oli mun kutosen matikkapäälle enemmän kuin painajainen! ”Kassa” oli kelassa kulkeva jäljentävä paperiliuska, johon käsin (!!!) kirjattiin tuote, kappalemäärä…
Sydänmurusia
En ole pystynyt itse pesemään hiuksiani puoleentoista vuoteen. (Jep. Miehen on pitänyt toimia sijaisena). Viime kerran olen laittanut omin käsin hiukseni ponnarille elokuun alkupuolella 2021. (Mies hoitaa nykyään senkin. Suurkiitos hänelle ❤) Kun miettii tilannetta, jossa sekä perussairaus (reuma), että mystiset (koko rangan ja niskan jumittavat) oireet estävät kiinnipääsyn normaaliin juttuihin, kuten hiustenpesuun tai varpaankynsien…
Julkinen lovetus
Kuuntelin tänään fyssarille ajaessani Hitmixiä, jossa puhuttiin julkisista hellyydenosoituksista. Olin yllättynyt siitä, kuinka paljon tämä aihe yleensäkin aiheuttaa keskustelua. Eikö se nyt ole ihan tavallista halailla julkisesti? Suudella muiden nähden? Olen aina ollut halaaja. Halailen suurinpiirtein kaupan kassasta lähtien kaikki, joiden kanssa olen tekemisissä. Se on mulle normaali kanssakäymisen muoto. Herkkänä ihmisenä tunnistan kuitenkin vastapuolen…
Muuttuva äitiys (novelli)
Nelivuotias Amelie tanssahteli kävelykatua eteenpäin, pitäen samalla lujasti kiinni äitinsä kädestä. Hän oli matkalla päiväkotiin, jossa oli odotettavissa hauskaa. Tädit olivat luvanneet, että tänään, juuri tänä nimenomaisena aamuna, he askartelisivat äitienpäivälahjat. Kauniit avaimenperät, joihin saisi kiinnittää ihan mitä helmiä vain haluaisi. Niin paljon helmiä, kuin haluaisi. Tädit olivat luvanneet heille senkin. Amelie oli jo mielessään…