Voisin tehdä postauksen keittiön remonttisuunnitelmasta. Voisin kuvata tulppaanikimppua eri kulmista ja kirjoittaa jutun meidän perheen pääsiäisperinteistä (joita ei juuri ole rairuohoa tai virpomista lukuunottamatta). Voisin tehdä my day-jutun freelancer-kirjoittaja-äiti-ihmisen päivänvietostani. Voisin myös järjestää kaappini, nimikoida jokaisen purkin sekä purnukan ja tehdä koko projektista klipin Instaan (väsyttää jo ajatuksen tasolla). Tai sitten voisin antaa vain olla.… Continue reading
Viime sunnuntaina katselin alkavaa viikkoa jo valmiiksi väsyneenä. Inhoan kaikenlaisia lääkäreihin liittyviä menoja ja niitä oli luvassa perjantaita lukuun ottamatta joka päivälle. Miten kaikki ylimääräinen muuten osuu aina samalle viikolle? Tämä kysymys kuuluu samaan mysteeriboksiin sukkia syövien pesukoneiden ja Ikean kasausohjeiden laatijoiden kanssa. No. Tuli maanantai. Esikoinen oli väsähtänyt jo edellisenä iltana ja kurkku oli… Continue reading
Tiedätkö mitä yhteistä on Fifty Shades of Grey:llä ja Juoppohullun päiväkirjalla? Jep. Molemmista on tehty leffa. Mitä muuta? Kyllä. Molemmat ovat omakustanteita. Ja siitä huolimatta valtavia menestyksiä. Toinen jopa globaalisti. Oma kirja on monen ihmisen unelma. Kustantamoiden mukaan koronavuosi runsaine kotoiluineen toi piikin kansan kirjoitushaluihin. Käsikirjoituksia tulvii siis tänä päivänä kustannustoimittajille ovista ja ikkunoista. Valinnan… Continue reading
Onko sulla aamukolmen ystävää? Opin termin Himoshoppaaja-kirjasta ja se tarkoittaa ihmistä, jolle voit soittaa pienessäkin ongelmassa vaikka kolmelta yöllä. Kun lukion jälkeen rakas ystäväpiirini hajosi ympäri kotimaan, jäin vähän kuin tyhjän päälle pariksi vuodeksi. En päässyt kouluihin. En päässyt töihin. Masennuin ja putosin pois kaikesta tavallisesta. Aikuisten elämä oli tylsää, maistui puulta ja oli täynnä… Continue reading
Muistatko vielä Oskarin? Lapsen, josta kirjoitin kolmisen vuotta sitten? Lapsen, joka oirehti monin eri tavoin pienestä saakka, kunnes oireille löydettiin kouluiässä nimi. Diagnoosi oli OCD eli pakko-oireinen häiriö. Lapsella oli myös useita autismin kirjon piirteitä. Seuraavassa on Oskarin viimeisimpiä kuulumisia. (Muistutan vielä, että Oskari ei ole kyseisen lapsen oikea nimi). Oskari on nyt teini-ikäinen. Hänellä… Continue reading
Mieti maailmaa, jossa eletään merkkien varassa. Maailmaa, jossa suuri osa asioista kirjoitetaan lyhentein kokonaisten lauseiden sijaan. Kuvittele aikakausi, jolloin yhä useampi aikuinen on vailla sujuvaa luku- ja kirjoitustaitoa. Mitä se toisi tullessaan työelämälle? Arkielämälle? Entä maailmanjärjestykselle, jolloin suurin valta olisi heillä, jotka osaavat lukea ja käsitellä tietoa? Ja jotka halutessaan voisivat maalata lukutaidottomille juuri sellaisen… Continue reading
Tänään on taas päivä, jolloin ruoka juuttuu koko ajan kurkkuun. Selkälihakset natisevat kireyttään ja niska on yhtä sementtilaattaa juuresta kallonpohjaan saakka. Aamulla piti olla fyssari. Peruuntui. Kuopuksen viikonlopun vatsakipu ripuleineen oli muuttanut mulle ja makasin koko aamun huonon olon aalloilla. Harmitti, sillä tänään olisin niin tarvinnut ne akupunktioneulat niskaani. Olen 166 senttiä pitkä. Painan normaalioloissa… Continue reading
Katselin viikonloppuna lasten kanssa kolme vaikuttavaa leffaa. Tykkään siitä, että tämän päivän animaatioissa käytetään (katsojalukujen maksimoimiseksi) usein kahta kerrosta, jolloin myös aikuiset löytävät niiden äärelle helpommin. (Lähinnä vitsien kautta, jotka eivät välttämättä avaudu vielä jälkikasvulle). Liikutun usein, vaikka olisin nähnyt elokuvan jo monesti ja tietäisin sen kaikki käänteet. Tämän maratonin valikoimasta eniten sieluun kävi Soul,… Continue reading
Mikä elämän kirjoittamaton sääntö määrää, että jos on jokin tapahtuma jonne ehdottomasti haluaisi / pitäisi päästä, jokin este ilmaantuu varmasti? Meidän kuopuksella olisi huomenna eräs mieluinen koe-esiintyminen. Hän sai tiedon siitä kaksi viikkoa sitten ja on tuosta lähtien harjoitellut lujasti laulua, joka kyseisessä tilaisuudessa pitäisi osata. No. Eilen illalla iski ensin ripuli, sitten oksennus. Tämän… Continue reading
Muistatteko elokuvan Päiväni murmelina? Päähenkilö jumittuu lumimyrskyn keskelle pikkukaupunkiin, jossa joutuu elämään saman päivän aina vaan uudelleen. Toisinaan siltä tuntuu myös omassa elämässä, kun yrittää muuttaa kulkunsa suuntaa, mutta jokin (yleensä oma laiskuus) vie kaiken jatkuvasti päin puuta. Maanantai 09.01. Menin yöllä sänkyyn puoli yhdeltä. Nukahdin neljän jälkeen. Kello soi kahta tuntia myöhemmin. Sanomattakin selvää,… Continue reading
