Ollaan päästy joulunodotuksessa sen verran pitkälle, että huolella laaditut toivelistat joulupukille on tehty. Esikoinen ei usko enää pukkiin, mutta tekee oman listansa myös, jotta saadaan pienempi pysymään vielä hetki sadun ihanassa maailmassa. Rakas matkamuisto Ranskasta. Rakastan näitä pikkuisia joulukyliä. Yleensä kirjeet joulupukille on laitettu joulusukkaan, mistä ne ovat mystisesti kadonneet…
Tekijä: erja
Koiruuksia
Kirjoittelen tällä kertaa meidän elämästä pikku koiranpennun kanssa. Poju ekan trimmauksen jälkeen. Meillä on neljän kuukauden ikäinen Maltankoirapoika nimeltään Lucky. Itse suloisuus. Lucky on asunut meillä nyt kahdeksan viikkoa. Eilen just mietin koiraa harjatessani, kuinka nopeasti aika onkaan kulkenut ja kuinka valtavan äkkiä koiranpentu kasvaa. Pojuun on tullut mittaa jo puolet lisää siitä pikku pallerosta,…
Joulukuun ensimmäinen
Jipii! Joulukuu on vihdoin täällä! Kirjoitan tätä tekstiä jo marraskuun viimeisenä, mutta osaan arvata, että joulukuun ekana aamuna meidän pikku-tontut ovat hiippailleet kalentereilleen viimeistään seitsemän aikoihin. Kun äiti ja iskä ehkä vielä nukkuisivat vähän pitempään. Lasten kihisevä jännitys on mulle kuitenkin niin ohittamaton paikka, että vielä kun he tuossa iässä jotain niin innolla odottavat, haluan…
Yksinäisyydestä sairas lapsi
Sain luvan kertoa erään lapsen tarinan. Lapsen, joka on ihan niin kuin muutkin ikäisensä, mutta ei sittenkään aivan. Kutsun häntä tässä Oskariksi. Alkuvuodet Oskarin käytös erosi jo ekoista hiekkalaatikkohetkistä asti muiden lasten käytöksestä. Hänen äitinsä huomasi tämän, kun vietti eniten aikaa pojan kanssa. Muiden silmiin ei osunut mitään erikoista. Oskari ei osannut pitää lainkaan puoliaan….
Tule Joulu Kultainen, osa 2
Joulua kohti luukku luukulta Meidän lapsille joulukuun ehdottomasti jännin päivä (jos aattoa ei lasketa) on ensimmäinen päivä. Muistan ikuisesti kuunvaihteen silloin, kun meidän esikoinen oli jo sen verran iso, että tajusi odottaa kalenterin ekan luukun avausta. Hän heräsi ensin kolmelta yöllä kysymään, joko kalenterin voi avata. Sen jälkeen viideltä. Ja lopulta olikin riemuisa aamu ja…
Tule Joulu Kultainen, osa 1
Tiedättekö. Rakastan joulua 💖 Siis ihan todella. Kirjoittelinkin hiukan kyseisestä aiheesta jo aiemmin tuolla juhlapyhistä kertovassa tekstissäni. Siellä mainitsin, ettei mikään muu juhla vuodessa saa mun silmiä (ja mieltä) syttymään yhtä paljon kuin joulu. Siinä vaan on sitä jotain ja näin on ollut läpi mun elämäni. Tämä kaikki edellä mainittu kuulostaa niin hassulta sitä taustaa…
Isä
Tulevana sunnuntaina vietetään Isänpäivää. Vastapainoksi niille kirjoituksille ja somekeskusteluille, joissa isä ei tee koskaan kotona mitään tai joissa isä on pelkästään lapsikatraan jatke omine harrastuksineen ja menoineen, haluan kirjoittaa myös siitä toisesta puolesta. Siitä isien joukosta, johon ainakin oma isäni ja mieheni kuuluvat sekä hyvin moni isä meidän ystävä- ja tuttavaperheistä myös. Iskä ja tytär…
Kaikki tässä lähellä
Me katsellaan tosi vähän telkkaria mieheni kanssa. Oikeastaan vain iltaisin puoli kymmenen jälkeen. Ja silloinkin yleensä katselen ihan itsekseen jotain elokuvaa – joko suorana tai Netflixistä. Mies katselee sohvalla kymmenen minuuttia ja nukahtaa siihen. Poikkeuksen meidän telkkuiltoihin tuovat perjantai- ja lauantai-illat, jolloin katsellaan kaikki yhdessä ”Vain elämää” ja ”The Wall”. Sekä toisen niistä mainoskatkoilla ”Sohvaperunoita”,…
Ihanat, kamalat juhlapyhät
Juhlapyhät. Niistä voidaan olla montaa eri mieltä. Henkilökohtaisessa elämässäni tykkään juhlapyhistä. Aivan sanomattoman paljon. Elämä on suurimmaksi osaksi sen verran harmaata puurtamista ja kellon mukaan juoksemista, että jokainen mahdollisuus pieneen juhlimiseen on otettava haltuun. Aina en ole ajatellut ihan näin. Nuorempana pidin kaikkia muita juhlapyhiä ja -päiviä aika turhakkeina, paitsi joulua ja juhannusta. Myöskään synttäreitä…
Terveiset sängyn pohjalta
Tekstiä pukkaa taas tasaiseen tahtiin. Siitä tietää, että oon visusti kotona ja on ylimääräistä aikaa ; ) Taannoin yhdessä kirjoituksessani manasin pari viikkoa kestänyttä köhää, jonka vuoksi kävin lääkärissäkin. Ensimmäinen lääkäri katsoi kurkkuun, kuunteli keuhkot, kohautti olkapäitään ja sanoi, että saattaa olla niin, että tauti vaan ottaa takapakkia. Sinä aamuna mulla oli siis äkisti huonontunut…










