Mun nuoruuden Tinder-vastine oli yökerho. Laitettiin tyttösten kanssa ykköset ylle, siveltiin pari kerrosta ripsaria, suihkutettiin kilo lakkaa etuhiuksiin ja lähdettiin bileisiin. Abivuonna parhaimmillaan keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Ehtihän siinä lukea kirjoituksiinkin vielä muutaman päivän.
Tuohon aikaan – kultaisella 90-luvulla – oltiin aina ajoissa liikenteessä. Meidänkin porukka kävi usein eka syömässä jossain pizzeriassa tai hampurilaisilla, mutta silti oltiin kello kahdeksan jonottamassa kaupungin senhetkiseen ykköspaikkaan. Pitkän jonon jatkona.
Bileet alkoivat viimeistään ysiltä ja kotiin saavuttiin kimppataksilla viiden maissa aamulla. Siitä erään kerran lähdettiin kaverin kanssa vielä seitsemältä koululle kevätjuhliin. Ja oltiin vieläpä ihan pirteitä! Kyllä nuorena vaan jaksaa ihan eri tavalla.
Kun yökerhossa löysi matchin (parhaiten hitaitten aikana), pyydettiin tarjoilijalta kynä sekä kuittipaperia ja vaihdettiin puhelinnumeroita. Kenelläkään ei ollut kännyköitä, joten yhteydenpito todella oli lankapuhelimen ja satunnaisen uudelleenkohtaamisen varassa.
Näitä mietiskelin, kun sain wapissa kiertävän huumorikuvan (alla), jossa opetettiin tulkitsemaan naisten treffi-ilmoituksia oikein. Näitä hakujahan oli myös meidän aikana, mutta netin sijaan lehdissä. (Tosin löytyy niitä sieltä edelleenkin, mutta enimmäkseen vanhemman sukupolven laittamina).
Lueskelin joskus nuoruudessa huvikseni sanomalehtien ”kympin rivejä”, joilla ihmiset ostivat ja myivät kaikenlaista. Samoilla riveillä etsittiin toisinaan myös seuraa. Eniten mua naurattivat ihmeelliset ilmot, jossa oli niin paljon lyhenteitä, ettei sitä olisi voinut tajuta kukaan. Tyyliin ”h-taj, yst, alton, tupakaton, seikhal, uskollinen m etsii elkumpp. Olethan raitis. Nimim. Uskollinen.”
On tosi arpapeliä, kun pelkän lehti-ilmoituksen perusteella vastaa jollekin. Ei ole kuvaa. Ei pidempää esittelytekstiä. Vain muutama sananen, jotka ovat tosi yleisluonteisia. Ja kun miettii sitäkin, kuinka eri tavalla ihmiset ymmärtävät asioita.
Esimerkiksi uskonnollinen. Onko kyse kiihkouskovaisesta, jonka kanssa käydään joka viikko kirkossa, rukoillaan aamusta iltaan ja syödään sipsien sijaan iltaisin öylättejä? Vai ihmisestä, joka uskoo hartaasti vain omassa mielessään? Tuomatta uskoaan julki tai paheksumatta muita, jotka ovat valinneet eri tien.
Huumorintajuinen. Voisin kuvata itseäni sellaiseksi, koska ymmärrän myös itseeni kohdistuvaa läppää. Myös ns. musta huumori toimii, vaikka tunnenkin välillä salaista häpeää nauraessani asioille, jotka eivät oikeasti ole naurettavia. Silti, jos joku kertoo olevansa huumorintajuinen, nauraako hän koko ajan? Joka asialle? Ymmärtääkö vitsejä vai hekottaako vain kuolemalle ja toisten onnettomuuksille? Vai onko hän niin huumorintajuinen, ettei hänen kanssaan pysty puhumaan vakavissaan ollenkaan?
Seikkailunhaluinen. Tämä tyyppi voi olla vaikka naimisissa ja haluta pientä seikkailua parisuhteen ulkopuolella. Tai elää koko ajan äärirajoilla. Harrastaa extremelajeja ja ekat treffit olisivat lentokoneessa tandemhypyn merkeissä. Toisaalta, ihminen voi olla seikkailunhaluinen, mutta uskaltautua silti todella vähään. Mikä ehkä on hänen mielestään todella paljon. Kuten vaikka Näsinneulan maisematasanteelle meneminen.
Tavallisen näköinen. Siis kuka oikeasti kuvailee itseään näin? Jos lähtee etsimään seuraa itselleen, voi olla varma, että 97 prossaa swaippaa ohi samantien, jos kuvailee itseään tavallisen näköiseksi. Tänä päivänä pitää osata mainostaa. Myös itseään. Et siis ole tavallinen, vaan eksentrinen, boheemi, säväyttävä, klassinen tai sporttinen.
Ulospäin suuntautunut. Tästä tulee ikävästi mieleen ihminen, joka on aina porukassa esillä, nauraa kovaäänisesti ja laukoo huonoja vitsejä. Hän voi olla myös kylän juorukello, joka tuntee jokaisen ja kertoo iloiten toisten asioita eteenpäin. Toinen yhtä huono sana on sosiaalinen. Mulle tulee aina sanasta mieleen kyläluuta. (En kyllä tiedä miksi).
Itsensä kuvaileminen on yllättävän vaikeaa. Mietin, mitä mun treffi-ilmoituksessani lukisi, jos sellaisen olisin joskus tehnyt. Ehkä noita samoja normiasioita. Jotka eivät pelkkinä sanoina erotu joukosta millään tavalla. Kuten liikunnallinen, huumorintajuinen, luontoa rakastava lukutoukka. (Mistä juontuu mieleen puita halaileva rillipää).
Onneksi nykyään on netti, jossa saa kuviakin mukaan. Ehkä niillä erottuu paremmin porukasta.
Ihanaa kesäkuuta murut ❤
Halaten, Emppu
IG olipakerranblogi
IG sydanmuruja