Luulitko, että vaaleissa antamallasi äänellä on väliä? Niin minäkin luulin, kunnes tajusin, että sillä on väliä ainoastaan silloin, jos valitsemani edustaja on arvoineen enemmistön puolella. Ja onko se enää demokratiaa, jossa jokainen ääni ei oikeasti merkitsekään?
Kun haluaa vaikuttaa yhteisiin asioihin, sitä äkkiseltään ajattee kunnallispolitiikan olevan oivallinen raide siihen. Kuitenkin lähietäisyydeltä seuranneena, asia ei suinkaan ole aina niin yksiselitteinen.
Nuorempana (ja vähän vanhempanakin) mietin naivisti, että politiikka toimii suorin viivoin vedettynä seuraavasti. Esitellään ideat, keskustellaan, jokainen äänestää oman mielipiteensä mukaan ja enemmistö voittaa. Ihannetilanteessa tämä toimisikin näin.
Kun pelikentälle otetaan mukaan mahdolliset poliittiset kuppikunnat, ryhmäkuri sekä ryhmäpaine päätöksenteossa, sitä alkaa miettiä, mitä hyötyä äänestämisestä on? Puhumattakaan ehdolla olemisesta?
Jos on eri mieltä asioista oman puolueensa sisäpuolella, ei siitä ole mitään hyötyä. Poliittinen ryhmäkuri kun velvoittaa äänestämään sitä, mitä puolueen enemmistö haluaa. Vaikka se sotisi edustajan omia arvoja ja mielipiteitä vastaan. Tyhjän äänenkin voi tietysti jättää, mutta niillä harvoin voitetaan yhtään mitään.
Jos politiikassa huomaa epäkohdan, jota alkaa yrittää oikaista ja sattuu astumaan samalla väärän tahon varpaille, saattaakin huomata tulevansa syrjäytetyksi, kun paikka järjestetään edustajalle, joka on ajettavalle asialle myötämielinen.
Työkalupakista voidaan ottaa myös selän takana sopiminen, jossa kukaan ei enää äänestä vastavirtaan kulkijaa mihinkään luottamustoimeen. Siis paikalle, jossa voisi ehkä vaikuttaa enemmän.
Sille on toinenkin sana, kostaminen.
Kuulostaa eskarin välituntipuuhalta, eikä varmasti ole laillista millään mittapuulla.
Kunnallispolitiikassa on usein pieni piiri. Ollaan ennestään tuttuja tai muodostetaan kuppikuntia, joissa puhutaan suuntaviivat selkeiksi yksityisissä keskusteluissa. Se, joka väittää, ettei tuollaisella ole sijaa päätöksenteossa, valehtelee. Suomalaiset komediasarjat ovat pyörittäneet tätä aihetta jo vuosikymmenet, joten ei se ole ihan tuulesta temmattu tapa.
Olen itse sivusta seuranneena ollut eniten pettynyt selkärankojen ainaiseen pettämiseen. Jos tuki ihmiselle luvataan selän takana, sen täytyy pitää myös silloin, kun tulee puheiden aika. On puistattavaa katsoa, kun tukensa pettäneet aikuiset (!!!) pesevät kilvan käsiään, jotteivät itse joutuisi epäsuosioon. Miksi heidänkaltaisiaan kutsuttiinkaan aikanaan koulumaailmassa? Aivan. Porukanpettureiksi.
Kun äänestää, pitää saada äänelleen vastine.
Eli:
Edustaja, joka tietää, mitä tarkoittaa toisen edusta huolehtiminen ja toimii sen mukaan.
Edustaja, joka osaa kertoa oman mielipiteensä, eikä taivu painostuksen edessä.
Edustaja, joka on suoraselkäinen, eikä lähde mukaan typeriin eskarileikkeihin.
Edustaja, joka on aikuinen, eikä lapsi, joka leikkii tärkeälle paikalle päässyttä aikuista.
Sekä
edustaja, joka tietää, että selkäänpuukotus ja kosto eivät kuulu reiluun käytökseen, eikä niiden pitäisi missään nimessä kuulua politiikkaan, jossa edustetaan toisia ihmisiä!
Valta muuttaa ihmistä. Eikä aina parempaan suuntaan. Seuraavien kuntavaalien aikaan suosittelen äänestämään aivan uusia ihmisiä valtuustoihin ympäri maan. Näin samat piirit eivät pyöri avaintehtävissä jatkuvasti, vaan muutkin saavat mahdollisuuden.
Sitä paitsi, johdon on hyvä välillä uusiutua myös siksi, että saadaan uutta näkökulmaa. Kun on liian kauan samalla paikalla, ei näe enää metsää puilta ja saattaa alkaa tehdä typeriä ratkaisuja.
Kun edustaa muita ja käyttää toisten ihmisten ääntä, ei saa ajautua vallan pyörteisiin. Jokaisen päätöksen kohdalla tulisi kysyä – kuka tästä hyötyy? Jos vastaus ei ole kuntalainen, kannattaa varmaan pohtia asioita uudelleen.
Reiluuden puolesta, Erja