Kaksi sydäntä

Kaksi sydäntä verisesti loukattua,

kaksi selkää julmina vastakkain,

kaksi ihmistä toisilleen lupautunutta,

ei tunteita enää löydy lain.

*

Kaksi suuta toisilleen syytöksiä huutaa,

omaa osaansa eivät lainkaan nää,

on katkeruus kasvanut muuriksi väliin,

sitä vaikea on enää ylittää.

*

Kaksi sydäntä kerran rakastanutta,

riitaa haastavat tullen, mennen,

piikitellen toisilleen muistuttavat,

kuinka hyvin meillä oli ennen.

*

Nyt yksin kumpikin suhteessa on,

ei löydy ymmärtäjää,

ei lämpöä rakkaan katseesta,

ketään, joka välittää.

*

Oliko yhteistä aikaa liian vähän?

Puuttuivatko lemmenpuheet suuret?

Vai erottivatko Julian ja Romeon taas,

liian riitaisat sukujuuret?

*

Ja oliko turhaa odottaa,

että kukkisi rakkaus vielä,

kun aurinko matalalta paistaisi,

elämän valtatiellä?

*

Nuo kaksi suuta ilkeää,

tahtovat taipua kauniiseen sanaan,

rakkautta ikuista vannoa

ja antaa sen hehkun taas palaa.

*

Mutta niin kauan, kuin ylpeys viittaansa kantaa,

ja sana aina säilänsä heilua antaa,

nuo kaksi selkää jähmettynyttä,

eivät kasvokkain koskaan kääntyä saa.

*

(Erja Pyhältö-Seppälä)

Halauksin,

Erja