Joka kevät toukokuun alussa, iskee sama ahdistus koirien punkkilääkkeen kohdalla. Antaako vai eikö antaa? Ja jos, niin millä tavalla? Tablettina, niskaan siveltävänä nesteenä vai punkkipannan kautta?
Tuo niskaan hierottava ja siitä ihoon imeytyvä linimentti, on meillä aika nounou jo toisenkin koiran takia. Karvakuonot painivat ja hyppivät toistensa päällä niin paljon, että ainetta menisi väkisinkin myös suuhun ja siitä muuallekin. Puhumattakaan siitä, että me kaikki rapsutellaan koiria aina ohimennen juuri niskan ja kyljen alueelta, joten lääkettä olisi kohta myös omalla iholla.
Linimentin plussa on, että jos siitä tulee koiralle nopeasti sivuoireita, saa aineen huuhdeltua pois ja minimoitua sillä hieman lisävaikutusta.
Punkkipanta toimii ilmeisesti samalla tavalla kuin tuo neste. Eli vapauttaa koiran ihon alle hiljalleen jotain ”myrkkyä”.
Punkkipannan suhteen luin myös sellaisen varoitussarjan, että niskakarvat nousivat pystyyn jo siinä vaiheessa. Listalla oli muunmuassa seuraavaa:
Ei saa koskea pannan aluetta (eli taas se rapsutus). Koira ei saa olla pitemmässä kosketuksessa pienempien lasten kanssa tai nukkua samassa paikassa, kun sillä on tuo panta. Panta pitää myös ottaa pois, jos koira menee veteen, sillä pannassa oleva aine on haitallista kaloille ja muille järvieliöille. (Mitä?! Eikö sitten koiralle itselleen?)
Pannan plussa on sama kuin linimentillä. Sen saa tarvittaessa nopeasti pois, vaikka kai lääkeaine vielä hetkeksi kehoon jää. Ja helppohan tuo panta varmaan on laittaa.
Me ollaan kolme vuotta käytetty tablettimuotoista punkkilääkettä. Vanhempi koira sietää sen hyvin. Nuoremman maha menee päiväksi sekaisin, mutta sitten hän palaa taas normaaliin.
Suurena miinuspuolenahan tuossa tabletissa on se, että kun se on mahassa, se on mahassa. Jos tulee sivuvaikutuksia, ei paljoa lohduta tieto siitä, että lääkkeen teho kestää vain kolmisen kuukautta.
Vaikka tabletista on meillä ihan hyvät kokemukset, alkoi nuoremman koiran kohdalla huolettaa viime kesänä eräs asia. Pari, kolme kertaa tulleet kohtaukset, jolloin hän ei oikein näyttänyt pystyvän kävelemään kunnolla. Olin lukenut netistä samankaltaisista oireista, jotka liittyivät punkkilääke-epäilyyn. Talven koira on ollut ilman noita jalkojen laahaamisjuttuja, joten epäilys lääkkeen vaikutuksesta on suuri.
En haluaisi enää nuoremmalle tuon takia lääkettä antaa, sillä Happy on muutenkin tosi herkkä koira ihan kaikelle. Mutta borrelioosiakaan en tahdo. Pulma on siis todellinen.
Koiran lisäksi punkkilääke suojaa myös omistajia, sillä punkki voi siirtyä huomaamatta turkista myös ihmiseen. Tämä on myös yksi syy, miksi meidän koirilla on sängyssäkäyntikielto päällä koko punkkiajan. Talvella pääsevät taas lekottelemaan välillä peiton päälle.
Haluan painottaa, että en ole mikään asiantuntija. Tämä pohdinta on alustunut somen mielipiteistä ja asiasivustojen artikkeleista. Tietoa punkkilääkkeistä on paljon ja se on todella ristiriitaista.
Valitettavasti uskon tässä kohtaa eläinlääkäreiden suosituksiin yhtä paljon kuin koronarokotusten suhteen aikanaan lääkäreihin. Vaikka rokotuksista oli jo todettu tulleen veritulppia aivoihin ja kaikkea muuta, niitä suositeltiin silti. Koska enemmistö ei vakavia oireita saanut ja sen mukaan elivät muutkin.
Julkisuudessa olisi parasta puhua aina sivuvaikutuksista ja lääkkeiden mahdollisista vaaroistakin rehellisesti. Mitään pimittämättä. Faktatiedon jälkeen on sitten oma asia päättää, mihin uskoo ja mihin ei. Mutta tieto olisi silloin varmaa, eikä tällaista tilkkutäkkiteoriaa, jota kerätään kasaan yhdistelemällä tietoa milloin mistäkin.
Tämä oli tällainen tiistain aivomyrsky : ) Ihanaa viikkoa sulle!
Halein, Emppu