Esikoinen laittoi eilen kellon soimaan aikaisin, jotta ehtisi Comic Con-tapahtuman ovien taa ennen niiden avaamista. Hän aikoi olla ensimmäisten joukossa jonottamassa suosikkipiirtäjänsä nimmaria, joka perjantaina jäi hakematta neljän tunnin odotusajan takia.
Hänellä oli mukanaan kuvan kirja, jonka hän sai joululahjaksi ja jonka kannessa on yksi hänen lempipiirroksistaan. Juuri tuohon kirjaan hän nimmarin halusi – ehkäpä vielä omistuksella.
Hän jonotti kaksi ja puoli tuntia. Joita seurasi valtaisa pettymys.
Piirtäjä selasi kirjaa ja kertoi siitä puuttuvan yhden luvun. Siksi opus oli jollakin tavalla ”väärä”.
Kuopuksen ”oikea” kirja sai etusivulleen koko nimen, mutta esikoisen kirjan kohdalla piirtäjä päätyi seuraavan kuvan ratkaisuun. Jätti o-kirjaimet pois. (Jokainen fani tietää, ettei se ole ollenkaan sama asia. Lähelläkään).
Sekä nuori, että kotona myös minä olimme tosi surullisia. Kummastelimme, mikä ihme oli vialla? Mitä nyt olisi maksanut tässä maailmassa lisätä kaksi oota nimeen, huomioiden, että kirja on ihan kotikäytössä, eikä edes esillä missään.
Vaikka kyse olisikin lisensseistä, tekijänoikeuksista tai muusta, nuori ei voinut tietää sitä. Hän sai kirjan lahjaksi ja halusi vain siihen piirtäjän nimmarin. Häntä ei pitäisi asiasta rankaista.
Kun ottaa huomioon, kuinka kauan tuon legendan luokse jonotetaan, olisi kohtuullista mainita jossain etukäteen, minkälaisiin tuotteisiin nimmarin saa.
Lapseni nieli hetken harmiaan, söi vähän ja lähti uudelleen toisen (ehdottomasti aidon) kirjan kanssa. Kello oli neljä ja tapahtuma kesti yhdeksään. Hänelle oli kuitenkin paikanpäällä kerrottu, että osa jo silloin hänen edellään olleista ei tulisi ehtimään Don Rosan kanssa tapaamiseen.
Mitä? Viiden tunnin aikana?!
Ehkä voisi olla hedelmällistä pohtia uudelleen nimmareidenjakoa tuollaisten ikonisten tekijöiden kohdalla.
Rosa itse halusi ehtiä juttelemaan muutaman minuutin jokaisen faninsa kanssa, mutta tulee samalla tuottaneeksi monelle muulle suuren pettymyksen. Heille, jotka jonottavat, mutta jäävät silti vaille signeerausta.
Vanha tanssilavatyyli; nimmari korttiin, yhteiskuva ja seuraava potilas, toimisi huomattavasti paremmin ja hyvin, hyvin paljon nopeammin.
Aurinkoista äitienpäivää ❤
Halaten, Erja