Pystytkö sinä katsomaan elokuvan kotona selaamatta kännykkää koko aikana?
Olen itse elänyt sitä aikaa, jolloin kännyköitä ei ollut ja tietokoneitakin löytyi vain työpaikoilta tai kouluista. Ja koulussakin vain ATK-luokasta. Siksi näen selvästi myös muutoksen, jonka kännykkä toi mukanaan. Ja olen siitä tosi huolissani.
Hän, joka on kokeillut olla ilman puhelimen selausta kolme päivää, huomaa jo siinä ajassa suuren muutoksen sekä mielessään, että elämässään.
❤ Aikaa on enemmän. Paljon enemmän.
❤ Päivät tuntuvat kokonaisilta, kun somen selaus ei pirstaloi niitä osiin. Kun aloittaa työn, sen ehtii hoitaa loppuun yhdellä istumalla samasta syystä.
❤ Oma elämä alkaa näyttää taas oikein mukavalta, kun sitä ei pääse vertaamaan ylenpalttisesti kiillotettuihin somekuviin.
❤ Pään sisäinen mehiläispesä rauhoittuu. Mieli kirkastuu. Ajatus kulkee ja uni tulee paremmin.
❤ Keskittymiskyky paranee huomattavasti. Kirjan lukeminen ei tunnu enää urakalta, jota pilkkovat päivitysten tarkistamiset.
❤ Ja mikä parasta. Kun palaat luurin pariin takaisin (mitä kaikki eivät tuon olon koettuaan enää halua tehdä), huomaat somemaailman makaavan aivan samalla uralla, kuin siellä viimeksi käydessäsikin. Mikään ei ole muuttunut. Et ole jäänyt paitsi mistään tärkeästä.
Tuon tämän asian esille siksi, koska olen jo useamman vuoden ollut sitä mieltä, että kännykät pitäisi ottaa koulupäivän ajaksi lapsilta ja nuorilta pois. Sillä mitä niillä tekee päivän aikana? Tunneilla niitä ei pitäisi saada käyttää ja välitunti on niin lyhyt, että sen varmasti jokainen osaa olla ilman puhelimen selausta. (Osasimme mekin, eikä ihmisen evoluutio nyt niin nopeasti ole siitä edennyt).
Uskon, että tuo minikokoinen viihdelaitos on osin syypää myös jatkuvaan pahoinvoinnin kasvamiseen yhteiskunnassa. Etenkin nuorten ja lasten osalta.
Kännykän myötä:
💔 Ihmisten aidot kohtaamiset ovat vähentyneet.
💔 Liikunta ja sitä myötä yleiskunto ovat uhanalaisia. Kouluelämää seuraavat reilut 40 työvuotta, jotka vaatisivat jonkinlaisen peruskunnon, jotta sitä jaksaisi.
💔 Koulukiusaaminen on saanut uuden, hyvin paljon laajemman ja vaikeammin valvottavan kentän.
💔 Lukutaito on kokenut pahan kolauksen, sillä sitä ei tarvita emojien ja lyhenteiden täyttämässä maailmassa.
💔 Keskittymiskyvyn heikentyminen näkyy jo aikuistenkin maailmassa. Kuvitellaan mitä nopeasti vaihtuvien videoiden katselu tekee lapsille ja nuorille, joiden kehityskulku on vielä vaiheessa.
Suositut shortsit ja reelsit eivät ole omiaan kasvattamaan keskittymisen taitoja. Olen laittanut merkille, että tänä päivänä harva jaksaa katsella edes puolen minuutin pätkiä, sillä sekin aika tuntuu liian pitkältä tässä hektisessä maailmassa. Jos haluaa asiansa saavuttavan, video täytyy leikata nopeaksi, lätkiä täyteen tarroja ja laittaa joku vetävä hitti taustalle. Ja se tärkein – sisällyttää koko juttu korkeintaan viiteentoista sekuntiin.
💔 Aito kuunteleminen ja läsnäolo ovat harvinaisuutta tämän päivän nuorille ja lapsille. Aikuiset, joista kuulen useimpien lasten puhuvan ihailevasti, ovat heitä, joilla on aina aikaa. Jotka luovat ajattoman hetken, siirtävät omat juttunsa sivuun ja keskittävät koko huomionsa nuoreen sekä käsillä olevaan asiaan. Eivät siis vain kuuntele, vaan todella kuulevat.
Kaikkien ”saavutustensa” jälkeen, kännykkä ansaitsisi kylkeensä varoitustarran. ”Vaaraksi terveydelle, ihmissuhteille, mielenterveydelle ja perustaidoille”.
Olen ennenkin tämän todennut, mutta totean sen vielä tähänkin.
Käynnissä on hitonmoinen kenttäkoe, jossa kaniineina ovat lapsemme ja nuoremme. Emme tiedä varmuudella sitä, kuinka vaarallista kännykän säteily on keholle. Ottaen huomioon, kuinka lähellä ne jatkuvasti jälkipolveamme ovat. Kaikki seuraukset fyysiselle terveydelle ja mielelle ovat nähtävissä parinkymmenen vuoden kuluttua.
Meidän lapsissamme.
Trailerin tulevasta olemme jo nähneet mm. Pisa-tutkimuksissa, kasvavissa mielenterveysjonoissa, yksinäisyyden lisääntymisessä ja koulujen liikuntatesteissä. Elämme ongelman silmässä ja pohdimme parhaillaan, miten voisimme vähentää kaikkea pahoinvointia.
Yksi vaihtoehto on suoraan edessämme (tai kädessämme), josta voisimme aloittaa.
Vähentää riippuvuutta siitä pienestä ruudusta ja siirtyä elämään ihan oikeasti sitä omaa elämää.
Kaikilla aisteilla.
Toisemme aidosti nähden.
Halauksin, Erja