Katselin maanantaina Yle Teemalta dokkarin ”Kauneudella on hintansa”. Suosittelen. Jäin siihen koukkuun saman tien ja aion katsoa myös seuraavan osan.
Dokumentissa pohditaan nykyajan kauneusihanteita ja somevaikuttajien osuutta kauneudenhoito-operaatioihin sekä plastiikkakirurgisiin leikkauksiin.
Onko oikein esitellä ulkomaille suuntautuvaa, sponsoroitua leikkausmatkaa siten, kuin kyseessä olisi kevyt lomamatka ystävien kanssa, josta palataan vain pakarat hieman korkeammalla tai nenä paketissa?
Onko oikein olla mainitsematta mahdollisista haittavaikutuksista, kun kyseessä saattaa olla jopa yksi vaarallisimmista hoidoista, jossa kehon omaa rasvaa ruiskutetaan takaisin jonnekin muualle kroppaan, kuten pakaroihin?
Jaksossa esiteltiin somevaikuttaja, jonka edellämainittu rasvansiirtoleikkaus oli mennyt kaameasti pieleen ja hän oli käynyt lähellä kuolemaa pitkälle edenneen verenmyrkytyksen takia. Tällaisia ulostuloja pieleenmenneistä leikkauksista tulee harvemmin, kun niitäkin tarvittaisiin. Mikään keholle tehtävä operaatio ei ole täysin vaaraton.
Eilisessä jaksossa seurattiin myös influensseri Jassua, joka kävi neulahoidoissa.
Ensin hän haki Botoxit aamulla huuliin ja muualle naamaan, jonka jälkeen asteli seuraavaan paikkaan. Siellä häneltä otettiin sponssattuna hoitona omaa verta, josta eroteltiin plasma. Tämä ruiskutettiin päänahkaan hiusten kasvua vauhdittamaan sekä rintojen alla oleviin arpikohtiin ihon paranemista edistämään. Nainen kiljui tuskasta loppuajan ja kirosi homman olevan tosi kivuliasta. Lähtiessään hän lupasi tekijöille, että laittaa Instaan vain alkuhetket, joissa oli rauhallinen.
Niin. Yhteistyökumppaneita ei haluta toki saattaa huonoon valoon huutamalla kivusta somessa, mutta mitä tapahtuu samalla totuudelle?
Millainen vastuu on ihmisellä, joka saa toisen omalla esimerkillään menemään kaikenlaisiin hoitoihin? Luullen, että ne ovat turvallisia ja että hänestä tulee sen jälkeen yhtä hyvännäköinen kuin idolistaan. (Jonka kuvissa on jokaisessa käytetty vaikka mitä muokkauksia).
Aina voi sanoa, että on ihmisen omassa vallassa ja vastuulla, kun tekee asioita omalle keholleen. Mutta, jos riskit on esitelty selvästi eikä kaikkea saada näyttämään vain kauneushoitojen ihanalta karkkimaalta, voi jokunen asiaa miettinyt pohtia uudemman kerran halukkuuttaan lähteä muokkaamaan itseään.
Jos näyttää ennen ja jälkeen kuvat ja kertoo toipumisen olleen tuskaa, kannattaa näyttää myös kuvat siinä välissä. Tehdä stooria turvonneesta naamasta ja siitä, kun ei pakaraoperaation jälkeen pääse kunnolla kävelemään.
Olen välillä miettinyt, millaisia aikuisia mahtaa kasvaa tämän päivän nuorista tässä ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa? Maailmassa, jossa mikään ei ole sellaista miltä näyttää. Ulkopuolelta tulevat paineet sekä itsetunto-ongelmat ovat varmaan teineillä aivan eri mittakaavassa, kuin omassa, somettomassa nuoruudessani.
Tuossa Ylen dokkarissa eräs vaikuttaja harmitteli sitä, kuinka paljon Instagram on muuttunut. Kun alkuun sinne pystyi laittamaan vain kuvia ihan sellaisenaan. Lähinnä hassuttelua varten. Nyt sen täyttävät tyylitellyt otokset, joita muokataan tuntikaupalla, jotta ne voidaan esitellä muille. Ihminen on vienyt sadun liian pitkälle ja altistanut itse itsensä tällaiselle feikin ulkonäön palvonnalle.
Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestää. Mutta miten lopulta käy, kun kuvamuokkaus paranee koko ajan, eikä kukaan kohta muistuta lainkaan sitä, miltä luonnossa näyttää?
Ja ennen kaikkea, kuinka turvallista se on nuorille, jotka tavoittelevat idoleittensa rankalla kädellä photoshopattua ulkonäköä? Hinnalla millä hyvänsä.
(Ohjelma tuli ma 22.05. klo 19.55 Yle Teemalta. Löytyy varmaan vielä Areenasta).
Halein, Emppu