Kun ajelin ystävän luota kotiin eräänä vuonna, ohitin pihan, jota reunusti kolme täydessä kukassa olevaa koristekirsikkaa. Häikäistyin! Kotiin päästyäni aloin googlata oitis kyseistä puuta, sen kasvuolosuhteita sun muita tietoja.
Sinä vuonna meille matkasi nettiostoksena kaksi ”Kevätsuudelma”-nimistä koristekirsikkaa. Taimet olivat silloin muistaakseni kolmevuotiaita. Tuskin maltoin odottaa seuraavaa kevättä, että näkisin ne täydessä loistossaan!
Yllätys oli suuri, kun ekana keväänä puissa olikin vain muutama kukka. Tuskin näkyivät ilman suurennuslasia. Mietin puun olevan vain liian nuori ja odotin seuraavaa vuotta. Kun silloinkin vain muutama kukka puski itsensä esiin ja lehdetkin tulivat tosi myöhään, aloin olla jo huolissani. Oliko kasvupaikassa jotain vikaa?
Tämä vuosi järjesti ihanan yllätyksen ja kukkia aukesi kymmenittäin! Olenkin viime päivät ihaillut silmät soikeina noita suloisen vaaleanpunaisia puita. Kuvannut ja ihmetellyt.
Koristekirsikat ovat niin kauniita. Harmi, että niiden kukinta-aika on suhteellisen lyhyt. Vain pari kolme viikkoa. (Ainakin meidän pihassa). Mutta tuo aika on sitten sitäkin kauniimpi.
Alapihan kaunein, varhaisen kevään kukkija on luumupuu. Sen naapurissa asuvalle päärynäpuulle kävi vanhanaikaisesti ja jänis pääsi syömään niin paljon runkoa, että puu on mennyttä.
Seuraavana odotan kuntta-alueelle ilmestyviä, suloisia metsätähtiä, jotka viime vuonna valtasivat jo koko varvikon!
Seuraavat kuvat on otettu rannassa äitienpäivänä (rakastan kuvata heijastuksia). Katselin, kun meidän kuopus heitteli voltteja trampoliinilla ja koitin tallettaa mieleen ympärillä leijuvaa leppoisaa tunnelmaa.
Alla olevassa, ekassa kuvassa on mansikantaimia, köynnös ja pioni.
Tuollainen köynnös mulla oli viime vuonnakin, mutta se ei oikein menestynyt alapihalla. Ehkä siellä oli sille liian tuulista. Kokeilen nyt hieman suojaisampaa paikkaa, jos se antaisi kasvulle vauhtia.
Meidän niin hyvää satoa tuottaneet mansikat eivät tykänneet pari vuotta sitten suoritetusta paikanvaihdosta ja lakkasivat kukkimasta. Nyt saatiin viimein hankittua tilalle uusia, jotka toivon mukaan ovat yhtä tuottoisia kuin edeltäjänsä.
Ja etupihan valloittava pioni sai tästä nyt kaverin itselleen. En olisi ikinä uskonut, että niistä muutamasta sipulipaakusta, jotka tilasin netistä tulee niin upea kukkapuska parin vuoden kasvun jälkeen! On kiintoisaa nähdä, miten tämän alusta saakka vähän ”vanhemman” taimen kanssa käy. Yltääkö se ikinä samanlaiseen loistoon kuin lajikumppaninsa.
Pakko sanoa pari sanaa myös tästä seuraavan kuvan neilikasta. Niin ihastunut siihen olen.
Etsin vuosia kiivaasti kukkia, jotka viihtyvät meidän paahteisella etupihalla. Paikassa, jossa on välillä niin kuuma, ettei siellä kestä olla muutamaa minuuttia pidempään. Tässä on sellainen!
Vaikka olen unohtanut välillä kastella niitä, vaikka olisi helle, vaikka sataisi rakeita, nämä neilikat ovat aina kukassa ja hyvinvoivan näköisiä! Toukokuulta ihan elokuulle saakka. Nyt halusin niitä myös takapihalle. Katsotaan kestävätkö ne myös tuulta, joka yltyy siellä aika ajoin tosi kovaksi.
Nämä alla olevat muurikellot pääsivät asumaan lintujen juoma-altaaseen.
Olen tainnut ennenkin mainita, että hortensia on lempipensaani meidän pihalla. Niitä löytyy vähän joka puolelta. (Ja silti haluan niitä aina lisää).
Joka vuosi hankin pari violettia hortensiaa myös terasseille. Ne ovat vaan niin uskomattoman kauniita ja tuovat samalla kodikasta tunnelmaa.
Tarkkasilmäiset saattavat huomata toisessa terassikuvassa Pelicansin lipun. Nappasin kuvan iltana, jolloin telkkarissa näytettiin liigamatsi Tapparaa vastaan. Lätkälippu ei siis vakiona kuulu meidän terassivarustukseen.
Toissapäivänä tämä terassi sai kevätsiivouksen. Pestiin katto, liu’ut, lasit ja lattia sekä pyyhittiin ikkunalaudat siisteiksi.
Verhot jäivät silittämättä, mutta kuka sitä nyt huomaa.
Sellaista kuuluu meidän pihalle tällä hetkellä. Laitan lisää kuvia, kun tulee enemmän kuvattavaa. Pensaat ovat tässä vaiheessa kevättä lähinnä kuivia risuja pystyssä, joten niistä ei vielä kauheasti irti saa : )
Kävin eilen hampaanpoistossa, joka muuttuikin paikan päällä kahden hampaan poistoksi. Koko poski on nyt turvonnut. Voitte kuvitella, kuinka herttaisen näköistä.
Meillä on lauantaina kuopuksen kymppisynttärit ja sunnuntaina kaverijuhlat, joten toivoa sopii, että naama laskee ja jaksaminen nousee. On nimittäin ollut eilisen ja tämän päivän ihan ”rukkaset putoo”-fiilis. Onneksi pystyin juomaan äsken jo jäähdytettyä kahvia pillillä. Sai sentään kofeiinipäänsäryn sillä pois ja vähän lisää virtaa ihmiseen.
Ihastuttavaa viikonloppua ja aurinkoista Helatorstaita!
Halauksia sulle, Emppu