Oltiin eilen lähdössä mökille. Viimeisiä tavaroita pakattiin just autoon, kun meidän junnukoira päätti loikata takapenkiltä vielä maahan. Hän on mestari hyppimään, mutta tällä kertaa jokin meni vikaan ja hän loukkasi jalkansa. Bumerangina ruoat takaisin jääkaappiin ja takajalkaansa varova koira lääkäriin. Kun mies lähti kiireessä kuskaamaan koiraa Tampereelle, pakattu auto jäi pihaan ja jotain unohtui sen… Continue reading
Oltiin mieheni kanssa parikymppisiä ja juuri yhteen muuttaneita, kun hankittiin eka auto. Kyseessä oli naapurin myymä ja (varmaankin mummovainaan huonekalumaalin jämillä) suklaanruskeaksi maalattu Datsun, joka oli ainoa, johon meillä kahdella opiskelijalla oli varaa. Tuo auto maksoi 5000 markkaa (vuosi oli 1996) eli suunnilleen 830 euroa. Ja voi sanoa, että hinta-laatusuhde oli kyllä kohdallaan. Kosla vuoti… Continue reading
Heihei! Minä ja huhtikuussa 2025 ilmestyvä Joku Muu etsimme neljää pientä koelukijaa. ****** EDIT. Koelukijat ovat löytyneet. Äärimmäisen suuri kiitos ❤ Laitan sivuja tulemaan! ****** Luettavaa ei olisi paljoa, vain aukeaman verran. Kyseessä on kohta, jota olen pyöritellyt ja johon olisi mukava saada kohdeyleisön mielipide. Olisimme siis iloisia, jos löytäisimme tätä kautta Kaksi noin 5-vuotiasta… Continue reading
Katselin läpi Instakuviani ja huomasin kokoelman hyvin rauhoittavaksi. Voisi jopa sanoa, että se on eräänlainen unelmakarttani, somemaailmaan siirrettynä. Koska päivitän Instaani useammin, enkä kaikkia kuvia sieltä tänne siirrä, ajattelin nyt tuoda tänne blogiin muutamia noista suosikkikuvistani. (Osa niistä on varmasti täällä entuudestaan, mutta ei välitetä siitä). Asiaan vihkiytymättömille pähkinänkuori; unelmakartta on kuvakollaasi, johon etsitään itseä… Continue reading
Lähes jokaiselle on joskus sanottu koulussa seuraava lause: ”Opettele nämä niin hyvin ulkoa, että jos sinut yöllä herätetään ja asiaa kysytään, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä”. Ja me opeteltiin. Kertolaskuja, joiden huomasin kaikesta pänttäämisestä huolimatta olevan hieman ruosteessa, kun aloin muinoin opettaa niitä ala-astetta käyville lapsilleni sekä äidinkielen sanajonoja, jotka muistan edelleen, mutten enää niiden… Continue reading
Voi kuulkaa, kuinka vaikuttava oli ”Taru Sormusten Herrasta”-ennakkonäytös eilen Tampere-talossa! Rakastan tuota Tolkienin tarinaa ja kyseisen leffatrilogian olen katsellut ainakin kymmenen kertaa. En siis voinut ajatellakaan jättäväni välistä tuota suurta teatteritapausta. Kuvia itse esityksestä ei saanut ottaa, joten joudun tässä tyytymään pariin käsiohjelman kuvaan sekä loppukiitoksiin, mutta pystymme varmaan elämään sen kanssa 😊 Taru Sormusten… Continue reading
Hänen suunnitelmissaan talo oli keltainen. Vanhat omenapuut ympäröivät sitä joka suunnalta, ja leikatun ruohon tuoksu sekoittui vastaleivottuun pullaan. * Hänen suunnitelmissaan lapsikatras juoksi nauraen ympäri valtavaa pihaa, onnellisena, murheista vapaana. Mielikuvitus ja kulunut sadetin ainoana hupinaan he nauttivat suloisista kesäpäivistä. * Hänen suunnitelmissaan valkoiset, läpikuultavat pariovet avautuivat suureen olohuoneeseen, jonka ikkunoita kehystivät ilmavat verhot. Tuo… Continue reading
Agatha Christien dekkarit noudattavat varsin usein samantyyppistä kaavaa. Tapahtuu rikos ja kaikki todisteet osoittavat tiettyyn suuntaan. Lopulta asioita uudenlaisesta näkökulmasta katsottuna, oikea syyllinen löytyy ja hänen henkilöllisyytensä on usein yllätys. (Christie oli varsin taitava johtamaan lukijaa harhapoluille. Ainakaan itse en ole osunut kuin kaksi kertaa oikeaan yrittäessäni selvittää tekijää). Kun olen lukenut häneltä kaiken kirjastosta… Continue reading
Hän on Happy. Meidän nelivuotias maltankoirajuniori. Ilopilleri. Ja varsinainen linssilude. Happy hakeutuu aina seuraan ja tykkää läheisyydestä. Kun katson illalla telkkaria, tuo pieni mytty makaa kyljessä kiinni ja tuhisee untaan. Kun kirjoitan, hän lojuu jalkojeni päällä pöydän alla. Huomattiin jo varhain, että Happy seisahtuu tilanteeseen aina, kun sanotaan odottaa. Hän ottaa katsekontaktin ja kuulostelee, milloin… Continue reading
Heipsansaa! Mitä sulle kuuluu? Nukuitko hyvin ja onko tänään vapaata vai menetkö töihin? Me tultiin käväisemään mökillä. Kello on vasta kymmenen illalla ja pihamaa on jo pimeänä. Kosteus hiipii sisälle joka oven avauksella ja odottelen, milloin upea kuu alkaa nousta tuolta metsän takaa. (Viime kerralla se oli kuin oranssi jumppapallo – niin upea, mutta kuviinhan… Continue reading
