Jee, pääsen palaamaan hommiin, sillä tässä se nyt on. Mun uusi työkaverini (toivottavasti seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi). Sateeseen jääneen koneen näytössä oli sisällä vettä jota ei saatu pois, joten uusi laite oli pakkohankinta. Mutta tiedostot sentään saatiin pelastettua viimeistä myöten. Kiitos erittäin hyvästä ja asiantuntevasta palvelusta Tietokonehuolto Hietaniemi Tampereella. Ilman teitä yrittäisin tällä hetkellä muistella uusimman… Continue reading
Eilen istuin takaterassilla kuuden maissa, kirjoitin blogia kännykällä ja vilkuilin samalla kaunista iltaa. Päivän mittaan olin puunannut vessat, imuroinut puolet keittiön laatikoista, siivonnut jääkaapin, pessyt pyykkiä ja lajitellut puhtaat kaappeihin, pedannut sängyt, tiskannut, tiskannut ja tiskannut sekä laittanut ruokaa. Laiska töitään luettelee, sanoo jo vanha sananlasku, eikä tuon listan tarkoitus olekaan leuhkia pienillä tekemisilläni. Lähinnä… Continue reading
Syyskuu se sitten saapui vankoin askelin paikalle. Esimakua tulevasta harmaudesta on tarjoiltu koko viikonloppu taivaan täydeltä ja tämä maanantaiaamu jatkoi samaa sarjaa kaatosateella. Monelle lyhenevä valoisa aika on suorastaan ahdistava jo ajatuksen tasolla. Itse olen aina tykännyt kaamosajasta (hämärä ja tunnelma), mutta pari vuotta sitten koin ekaa kertaa tammikuun puolella kunnon alakuloa siitä, että pimeä… Continue reading
Oltiin eilen lähdössä mökille. Viimeisiä tavaroita pakattiin just autoon, kun meidän junnukoira päätti loikata takapenkiltä vielä maahan. Hän on mestari hyppimään, mutta tällä kertaa jokin meni vikaan ja hän loukkasi jalkansa. Bumerangina ruoat takaisin jääkaappiin ja takajalkaansa varova koira lääkäriin. Kun mies lähti kiireessä kuskaamaan koiraa Tampereelle, pakattu auto jäi pihaan ja jotain unohtui sen… Continue reading
Oltiin mieheni kanssa parikymppisiä ja juuri yhteen muuttaneita, kun hankittiin eka auto. Kyseessä oli naapurin myymä ja (varmaankin mummovainaan huonekalumaalin jämillä) suklaanruskeaksi maalattu Datsun, joka oli ainoa, johon meillä kahdella opiskelijalla oli varaa. Tuo auto maksoi 5000 markkaa (vuosi oli 1996) eli suunnilleen 830 euroa. Ja voi sanoa, että hinta-laatusuhde oli kyllä kohdallaan. Kosla vuoti… Continue reading
Katselin läpi Instakuviani ja huomasin kokoelman hyvin rauhoittavaksi. Voisi jopa sanoa, että se on eräänlainen unelmakarttani, somemaailmaan siirrettynä. Koska päivitän Instaani useammin, enkä kaikkia kuvia sieltä tänne siirrä, ajattelin nyt tuoda tänne blogiin muutamia noista suosikkikuvistani. (Osa niistä on varmasti täällä entuudestaan, mutta ei välitetä siitä). Asiaan vihkiytymättömille pähkinänkuori; unelmakartta on kuvakollaasi, johon etsitään itseä… Continue reading
Voi kuulkaa, kuinka vaikuttava oli ”Taru Sormusten Herrasta”-ennakkonäytös eilen Tampere-talossa! Rakastan tuota Tolkienin tarinaa ja kyseisen leffatrilogian olen katsellut ainakin kymmenen kertaa. En siis voinut ajatellakaan jättäväni välistä tuota suurta teatteritapausta. Kuvia itse esityksestä ei saanut ottaa, joten joudun tässä tyytymään pariin käsiohjelman kuvaan sekä loppukiitoksiin, mutta pystymme varmaan elämään sen kanssa 😊 Taru Sormusten… Continue reading
Heipsansaa! Mitä sulle kuuluu? Nukuitko hyvin ja onko tänään vapaata vai menetkö töihin? Me tultiin käväisemään mökillä. Kello on vasta kymmenen illalla ja pihamaa on jo pimeänä. Kosteus hiipii sisälle joka oven avauksella ja odottelen, milloin upea kuu alkaa nousta tuolta metsän takaa. (Viime kerralla se oli kuin oranssi jumppapallo – niin upea, mutta kuviinhan… Continue reading
Tuntuu juhlalliselta, kun omat merkkipäivät osuvat liputuspäiviin. Tänään nimipäivänäni juhlitaan Tove Janssonia ja suomalaista taidetta. Synttärinäni liput liehuvat Jean Sibeliukselle. (Voin silti ajella ympäriinsä ja kuvitella, että ne ovat saloissa ihan vaan vuokseni – heh 😁) Arkeen paluu toi tullessaan jokavuotisen ongelman. Nukkumatti on omaksunut kesän aikana joustavan työajan, eikä ihan helpolla tahdo palata sorvin… Continue reading
Pakko myöntää, ettei aamuherätys ollut tänään helppo. Kun kesällä tottuu nukkumaan yhdeksään, tuntuu ihan krapulaiselta olla ylhäällä jo seitsemältä. Mutta kai siihen taas tottuu. Pakko. Kyseessä on kuitenkin vasta aamu numero 1 / 1 000 000 ennen seuraavaa kesää. Joo, mutta tiedättekö. Käytiin maanantaina siellä Särkänniemessä, mistä taisin jorista edellisessä kirjoituksessani. Ja myös planetaariossa, jota… Continue reading
