Tuntuu juhlalliselta, kun omat merkkipäivät osuvat liputuspäiviin. Tänään nimipäivänäni juhlitaan Tove Janssonia ja suomalaista taidetta. Synttärinäni liput liehuvat Jean Sibeliukselle. (Voin silti ajella ympäriinsä ja kuvitella, että ne ovat saloissa ihan vaan vuokseni – heh 😁)
Arkeen paluu toi tullessaan jokavuotisen ongelman. Nukkumatti on omaksunut kesän aikana joustavan työajan, eikä ihan helpolla tahdo palata sorvin ääreen, jotta pääsisin ajoissa nukkumaan.
Eilen menin unille puoli yhdeltä ja heräsin seitsemältä. (Ja yöllä heräsin välissä kolme kertaa vessaan. Eläköön keski-ikä!) Kuuden tunnin unisessio ei kuitenkaan riitä mulle ja jo parissa päivässä se alkaa näkymään nivelten kipuna sekä turvotuksena.
Mulla on ahkera puoli ja laiska puoli. Viime päivinä laiskuri on saanut vallan. Se ei haluaisi tehdä oikein mitään, eikä pääse kirjoittamisessakaan edes koneen avaamiseen saakka. Seuraavan lastenkirjani hahmon, Joku Muun, jätin makaamaan viime kirjoituskerralla pesusienen päälle. Hän lojuu siellä edelleen. (Jos siis hommat ovat maailmalla levällään, se on minun syytäni).
Mietin tuossa tänään aamujumpalle ajaessani, että kun mennään viisi kuukautta eteenpäin, niin pimeä laskeutuu maille jo kolmen, neljän aikaan päivällä. Apua.
Vasta kesällä sen tajuaa, kuinka lyhyitä päivien valoisat hetket talvella ovatkaan. En ole koskaan kärsinyt kaamosmasennuksesta, sillä ylikirkkaan kesän jälkeen hämärämpi on tervetullutta, mutta pakko sanoa, että viimeiset pari vuotta olen inhonnut jo ajatustakin tuosta vuoden pimeimmästä ajasta.
Miettikää.
Raapat. Aamuiset lumityöt. Huurtuneet ripset ja jäätävän kylmät lattiat.
Tai vaihtoehtoisesti huurteiset ikkunat ja runollisen kauniit kinokset. Rapsakka pakkanen sekä kylmästä paukkuvat nurkkalaudat.
Ja nyt mieli alkoi kehrätä samantien tarinaa vuodenaikojen perheestä. Ehkä laitan siitä ylös muutaman sanan, jos se lähtisi jossain vaiheessa kehittymään ihan saduksi saakka.
Toisaalta, mulla on nyt tulilla mm. seuraavilla työnimellä tarinoita:
- Riimihiiret
- Samatuiset
- Pieni pelkokirja
- Nurinkurinkylä
- Kuolema kutsuu juhlaan (aikuisten)
- Anssi (aikuisten)
- Homma hanskassa 2 (jossa annetaan palttua entiselle ja siirrytään nykyaikaan).
Että tekstejä on työn alla jos jonkinlaista ja muutama on editointia vaille valmis. Sympaattinen Joku Muu saapuu niistä seuraavaksi kansien väliin.
Tuo hahmo on mulle erittäin rakas ja hänen tarinansa on elänyt ruudullani viimeisen puolitoista vuotta. Toivon todella, että Joku Muu kiukkupuineen ja muine omituisuuksineen löytää tiensä moniin sydämiin sekä useisiin satuhetkiin!
Postauksen kuvat ovat eiliseltä aamulta. Sakea usva oli tuolloin ehtinyt jo lähes kokonaan laskea, mutta ehdin silti napata muutaman utuisen otoksen koiralenkin jälkeen.
Laivakuva puolestaan on Hopealinjasta, joka kulkee meidän ohi joka viikko useammankin kerran.
Rauhallista viikonloppua sinulle!
❤, Erja