Kuusitoista vuotta sitten oltiin mieheni kanssa innokkaita Skip-bon pelaajia ja lätkittiin kortteja lähes päivittäin. Meillä oli juuri ratkaiseva erä menossa puoli kahdentoista aikaan illalla, kun mun mahassani poksahti kuuluvasti. Lapsivedet menivät ja esikoinen siellä ilmoitti olevansa valmis tulemaan maailmaan. Tuosta seitsemän tunnin kuluttua hän makasi vatsani päällä pieni pipo kallellaan salissa numero kolmetoista. Aamuaurinko nousi…
