Heissan ihanat 💖 Viikonloppu se vain vilahti silmissä ja oli kaikin puolin aivan mahtava.
Perjantaina leivoin synttäritarjottavia ja valmistelin koristeluita puoli päivää. Hassua, kuinka leipomiseen, (joka on aina ollut mulle tosi mielekästä ja helppoa), voi menettää otteensa. Kun lähes vuoteen ei ole itse leiponut minkäänlaisiin juhliin ja kaikki muu leivonta tapahtuu lasten toimesta mun vain valvoessa päältä, tuntuu vispilän varressa oleminen ihan oudolta. Homma toimi aluksi, kuin hidastetussa filmissä, kunnes pääsin taas vauhtiin.
Lauantaina juhlittiin sitten meidän kahdeksanvuotiasta ja valvottiin vielä päälle euroviisuhuumaa. Synttärisankari halusi tietysti valvoa muiden kanssa, vaikka nukahtikin jo ennen pistelaskun alkua mun kainaloon sohvalle. (Totta puhuen en jaksanut itsekään viisuilla loppuun saakka, vaan luovutin jo puolenvälin kohdalla). Mutta loistavaa Suomi ja Blind Channel! Kuudes sija on mahtisijoitus!
Sunnuntaina tehtiin päiväretki mökille juhlarääppiäisten kanssa. Mökillä on rakenteilla lasiterassi, josta teen oman postauksen myöhemmin. Käytiin katsomassa työn etenemistä (näytti aivan huikean hyvältä) ja suunniteltiin jonkinlaisen sohvaryhmän hankkimista terassin toiseen päätyyn. Croissantit ja mokkapalat pahvilautasilla, istuttiin kahvihetkeä piharakennuksen portailla ja ihasteltiin kevään tuoksua.
Yleensä teen itse lasten synttärikutsut, jotka sovitan jotenkin teemaan sopiviksi. Tänä vuonna jäätiin kuitenkin koronajuttujen takia miettimään niin pitkäksi aikaa juhlien järjestämistä ja sopivaa ajankohtaa, että laitoin pahvikutsujen sijaan viestit. Personoin kyllä viestiä vähän kuvalla, jossa kuopus hyppää isolta kivipöydältä ja on keskellä ilmalentoa.
Teemaksi juhliinsa tyttö tahtoi Lego Ninjagon, joka on ollut viimeiset puolitoista vuotta yksi hänen suosikeistaan sekä telkkarissa, että leikeissä. Synttärikuninkaasta löytyikin tähän aiheeseen mukavasti kaikenlaista koristetta ja tarjoilukampetta.
Juhlapöytä koristeltiin Ninjagon hahmoilla, joita lasten kaappeihin on vuosien mittaan kertynyt aika monta. Yleensä tiedän tasan tarkkaan legosarjat, joista meillä puhutaan, mutta tää ninjajuttu on jäänyt itselleni aika vieraaksi. Sen tiedän, että porukkaan kuuluvat ainakin Zane, Cole, Lloyd, Nya, sensei Wu ja pahis Garmadon. Ehkä se riittää.
Oon aina tykännyt laittaa tarjoilupöytään leluja, jotka liittyvät teemaan. Esimerkiksi Vaiana-juhlissa pääkoristeena toimi Vaiana-nukke Heihei-kukon ja veneensä kanssa. Rakensin niille kakusta merenrannan, jonka reunassa oli rullavohveleista koottu rikkinäinen laituri.
Pienempien päivänsankareiden juhlapöydässä piparit ja pikkunaposteltavat ovat olleet usein leikkiautojen ja -veneiden kyydissä sekä karkit käyttämättömissä hiekkaämpäreissä, joista eväät nostellaan purkkeihin lapioilla.
Yksi työläimmistä koristeluista oli Spiderman-juhlissa, joissa liimasin kohotarroilla pieniä leikkihämähäkkejä kiipeämään ensin etuoveen ja vielä ylös tarjoilupöydän päätyä. Nämä lelukoristelut ovat aina sellaisia, jotka vievät mut mennessään ja ideoita tulee usein liiankin kanssa.
Tänä vuonna tein mansikkatäytteisen kakun, johon hankin Ninjago-kakkukuvan. En ole näiden vohvelikuvien ylin ystävä, sillä erään kerran monta vuotta sitten, kuva ei syystä tai toisesta kostunut tarpeeksi. Aikaa oli kyllä, kermaa varmaan liian vähän. Tuolloin kuva jäi lopulta lohkaisemattomaksi lätkäksi kakun päälle ja jätti itsestään huonot vibat. Niissä juhlissa poistin lopulta koko kuvan ja jätin kakun pöytään niine hyvineen. Ilman kuorrutusta.
Viime vuonna uskaltauduin kokeilemaan uudestaan ja kaikki meni, kuin Srömsössä. Otin kuvat avosylin takaisin valikoimaan. Helppona vaihtoehtona saada kiva kakku. Tämän Ninjagon kanssa kävi kuitenkin taas vanhanaikaisesti. Kuvaa ei meinannut saada puhki edes kolmen tunnin pehmenemisen jälkeen, joten taidan tästä lähin jättää nämä kauppaan ja päällystää tekeleeni jollain muulla. Kaverisynttäreille ainakin toivottiin karkkikakkua, joten se on helppo toteuttaa. Pari pussillista Click Mixejä ja minivaahtokarkkeja vaan kakun päälle. Siinä se.
Kavereita tulee kymmenen ja vietetään juhlat osaksi ulkona, jos sää vain sallii. Muuten tenavat varmaan keksivät keskenään mukavaa puuhaa, mutta aarteenetsinnän järjestän. Sen avulla jokainen löytää itselleen pienen yllätyspussin. Ajattelin piilottaa kirjaimia pitkin pihaa (esim. muotoilen niitä kivistä tai joistain pihatavaroista) ja lapset saavat tehdä tiimityötä löytääkseen kirjaimet. Löydetyt kirjaimet järjestämällä saa selville, mihin aarre on piilotettu. Homma on vielä suunnittelun asteella, mutta onhan tässä monta päivää aikaa.
Meidän koirakaksikko oli ihan haltioissaan, kun porukkaa alkoi pukkaamaan etuovesta sisään. Tämä koronavuosi on ollut näille sosiaalisille koirille ihan outoa aikaa. Ne kun ovat tottuneet näkemään paljon ihmisiä ja viime vuosi ollaan oltu enimmäkseen omissa oloissamme.
Muistan, kun koronarajoitukset viime keväänä alkoivat, niin meidän isompi koira nyyhki lenkillä ohikulkijoitten perään. Sitä usein rapsutellaan lenkkipolun varrella, eikä kukaan uskaltanut silloin pysähtyä juttelemaan ventovieraiden kanssa. Koira näytti olevan ihan ymmällään tilanteesta. Niinpä ne nyt ottivat kaiken irti ihmisistä, syleistä ja rapsuttajista. Ja olivat aivan puhki, kun vieraat lähtivät.
Koulussa käytiin jo eskarin vanhempainillassa keskustelua siitä, mitä mieltä vanhemmat ovat siitä, saako kouluun viedä karkkia tms. omana juhlapäivänään. Itse olen sitä mieltä, että kyllä saa. Kyse on kuitenkin niin pienestä karkkimäärästä vuoden aikana, ettei se varmaan kenenkään maata kaada. Suurempi sokerihumala sitä varmasti useimman kotona saadaan aikaiseksi. Ja jos ei halua syödä päivänsankarin tuomia herkkuja, ne voi aina kantaa kotiin ja heittää vaikka siellä pois.
Me puuhasteltiin tytön kanssa luokkakavereille jaettaviksi pienet sellofaanipussit, joissa on tarra, marmeladikarkki ja suklaakarkki. Mulla oli pikkuisia pusseja, jotka eivät sopineetkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa, joten nyt niillekin tuli hyvää käyttöä. Ja lopputulos näyttää mielestäni tosi söpöltä.
Oikein ihanaa viikon alkua sulle <3
Halaten, Emppu