Vili hyppeli jännittyneenä pihalle. Hän pelästyi, kun suuri konfettitykki pamautti hänen päälleen valtavan kasan kiiltävää paperisilppua. -Hän tuli! Hän on täällä! käsityönopettaja Kässäri kimitti rehtorille. Vili huomasi koko koulun kerääntyneen paikalle. Opettajat hymyilivät jonossa maireina ja rehtori Pääjehu piteli käsissään kultaista vatia. Rehtori rykäisi ja sanoi mikrofoniin: -Hyvä koulun väki ja erityisesti hyvä Vili! Opettajasi…
Seuraavana iltana Vili makasi jälleen sängyssään. Hän oli vetänyt peiton leukaansa saakka ja tuijotti kellon viisareita. Enää puoli minuuttia ja hän saisi uuden toiveen. Kun kello raksahti puolenyön kohdalle, Vili sanoi: -Toivon, ettei minun tarvitsisi käydä koulua enää koskaan. Sitten hän sulki silmänsä. Mitään ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan ennen aamua. Maanantaiaamu koitti. Herätyskello soi seitsemältä….
Kiukusta pihisten Vili nappasi hankaussienen käteensä ja pyyhkäisi sen kannussa olevan tahran yli. -Auts! Korvani! kuului kannun uumenista. Hetkeä myöhemmin Utu kiemurteli ulos asunnostaan. -Kas. HÄIRIKKÖ, se totesi haukotellen. -Jos tulit kiittämään toiveesi toteuttamisesta, saanen pyytää sinua saapumaan myöhemmin uudelleen. Työaikani alkaa vasta kahden tunnin kuluttua. -Kiittäminen ei tullut ensimmäisenä mieleen, Vili kivahti. -Kertoisitko…
Vili pinnisteli pysyäkseen hereillä. Vuorokausi vaihtuisi minuutin kuluttua ja hänen ensimmäinen toiveensa oli jo valmiina. Kello liikkui piinallisen hitaasti, mutta viimein kummatkin viisarit seisoivat kahdentoista päällä. -Toivon, että saisin uusimman ja hienoimman puhelimen, Vili sanoi ääntäen mahdollisimman hitaasti ja selkeästi. Hän istui peittonsa alla ja vilkuili odottavana ympärilleen. Mitään ei tapahtunut. Henki loisti poissaolollaan, eikä…
Vili kumartui posket hehkuen lähemmäs tuota kummallista olentoa. –Sääntö numero yksi, Utu julisti juhlallisesti. -Jokainen toive saa koskea vain itseäsi. Sääntö numero kaksi. Lisätoiveita tai rahaa ei voi toivoa. Sääntö numero kolme. Kaikki toiveet pitää esittää kahden kuukauden sisällä. Utu katsoi epätoivoisen näköisenä ylöspäin. -Jos aikarajaa ei ole, ihmiset raapivat päätään toivomustensa kanssa vuosikaudet. Usko…
-Kumartakaa edessäni! Minä olen kannun henki! olento julisti mahtavalla äänellä ja teki maagisia liikkeitä käsillään. -Tulin aiheuttamaan kaaosta ja turmelemaan mielenne, se höpötti, kunnes ratkesi hulvattomaan nauruun. Vili katseli suu auki, kun hahmo kieri lattialla ja koetti puhua hihityksensä lomasta. -Olisit… nähnyt… itsesi! se ulvoi naurusta ja takoi nyrkkejään mattoon. -Tuo kaikki soopa taisi mennä…
Yhdeksänvuotias Vili laahusti kirpputorin käytävää eteenpäin ja puristi kädessään kymmenen euron seteliä. Hänellä oli sikatylsää. Ensin äiti oli pysähtynyt jokaisen pöydän luona ja nyt hän jumitti puhumassa naapurin kanssa! Kun Vili oli yrittänyt narista asiasta, äiti oli lähettänyt hänet etsimään joululahjaa mummille. Vili silmäili välinpitämättömänä pöytiä, jotka pursuilivat astioita. Osa esineistä oli todella pölyisiä….
Vaikka jouluihminen oonkin henkeen ja vereen, nauratti jo itseänikin, kun vedin eilen illalla ekan joulupiparipellillisen uunista ulos. Kuopuksella oli koulun jälkeen paha tekemisen puute ja mulla niin kauhea flunssan alku, etten jaksanut edes pelata mitään. Niinpä ehdotin hänelle helppoa puuhaa, jonka tuloksista voidaan kaikki nautiskella iltateellä. Valmistaikina kaupasta, uuni päälle ja kaulimet esiin. Kun puolenyön…
Oon vannoutunut kuvakalenterifani, mitä tulee joulukalentereihin. Nuorempana tykkäsin suklaaversioista, mutta nykyisillä konvehtirasiavalikoimilla ne eivät oikein innosta. Mieluummin ostan pari boksia lempparisuklaitani ja avaan yhden karkin (totuuden nimissä vähintään viisi) joka päivä. Kyllä silläkin aatto löytää luokse 😁 Miehelleni ostin viime vuonna kalastuskalenterin. Hän on innokas, innokkaampi, innokkain kalamies, joten luukkuyllärit tulisivat varmasti käyttöön mietin. Yllätys…
Tätä olen pohtinut tänään urakalla, kun olen seilannut nettisivustolta toiselle ja koittanut keksiä sukantäytteeksi taas kerran jotain kestävää, kivaa ja suht edullista. Meidän perheessä on ollut joulusukkatraditio kaksitoista vuotta. Pienen vauvan kanssa on aina kiva aloitella kaikenlaisia pikku perinteitä. Perinteitä, joiden kanssa saa sitten tuskailla seuraavat kahdeksantoista vuotta ja kirota välillä omaa typeryyttään seistessään kasa…