Vaikka jouluihminen oonkin henkeen ja vereen, nauratti jo itseänikin, kun vedin eilen illalla ekan joulupiparipellillisen uunista ulos.
Kuopuksella oli koulun jälkeen paha tekemisen puute ja mulla niin kauhea flunssan alku, etten jaksanut edes pelata mitään. Niinpä ehdotin hänelle helppoa puuhaa, jonka tuloksista voidaan kaikki nautiskella iltateellä. Valmistaikina kaupasta, uuni päälle ja kaulimet esiin.
Kun puolenyön maissa istuin keittiössä ja keitin teekupillista helpottamaan kurkun kutinaa, pöydällä makaavan piparikasan tuoksu ihan huumasi. Laitoin silmät kiinni ja pystyin hetkessä kuvittelemaan itseni jouluviikkoon ja suljettujen kaihdinten taa kunnon nietokset.
Mulla on aina pieni (ehkä tervekin) ennakkoluulo sellaisia nettikauppoja kohtaan, joissa en ole ennen käynyt. Tutkin silloin tarkkaan sivuston, maksuliikenneyhteydet ja yhteystiedot. Jos lähetyksestä löytyisi jotain reklamoitavaa, sivulla täytyy olla ohjeet, miten valitus tai palautus kyseisessä tapauksessa tehdään.
Maailmanlaajuisesti tunnettuihin ketjuihin luotan ilman salapoliisitoimintaakin. Tilasin kaksi vuotta sitten ekan kerran Amazonilta lelun, jota ei Suomesta löytynyt ja jännitin ihan älyttömästi kuinka kauan toimitusta saan odottaa.
Tilauksen yhteydessä ilmoitettiin lähetyksen saapumisaika, joka piti paikkansa sataprosenttisesti. Olin tyytyväinen, samoin lahjansaaja. Siksipä uskaltauduin nytkin Amazonin sivuille etsimään Disney- ja Legoaiheisia adventtikalentereita.
Meillä ovat nyt kovassa huudossa Funkot sekä K-pop bändi Black Pink.
Funkot ovat pieniä (muovisia?) hahmoja, joilla on iso pää. Hahmoja löytyy vaikka mistä tuttuja. Elokuvista, animaatioista, telkkarisarjoista, bändeistä jne.
Funko-aiheisia joulukalentereita näyttääkin olevan tänä vuonna pilvin pimein. Ihastuin niistä itse Disney Classicsiin. Sen luukkujen takana ovat ainakin jouluiset Mikki, Pluto ja Aku sekä monia muita enemmän ja vähemmän tuntemiani hahmoja. (Black Pinkin mininukkeja Amazonilla oli myös, jos joku sellaisia on haeskellut. Eivät olleet kuitenkaan kalenterissa, vaan pelkkinä hahmoina minimikrofonien sisällä).
Meidän piti tänä viikonloppuna käydä katsomassa Super Mario-leffa, kun se vielä teatterissa hetken pyörii. Onnistuin kuitenkin viimein imuroimaan itselleni perheessä pyörineen flunssan, joka on vetänyt ihan sipiksi. Tämä nätti, lämmin päivä menee siis omalta osaltani lepäillen. Tosin terassilla, sillä en halua maata tällaisella ilmalla sisätiloissa.
Elokuvista puheen ollen, nyt loppusyksystä tulee ensi-iltaan ”Antero Varovainen ja Onnenkivi”. Meidän kuopus oli siellä avustajana koulukohtauksissa.
Hän kävi myös koekuvauksessa isompaan rooliin, mutta tuo osa meni toiselle. Koekuvaus oli upea (sekä jännittävä) kokemus ensikertalaiselle ja tulee varmasti säilymään hänen muistoissaan ikiajat.
Avustajan hommissakin pääsi hyvin näkemään, miten elokuvaa tehdään. Välillä oli pitkiäkin odottelujaksoja, kun samaa kohtausta otettiin eri kuvakulmista, mutta antoisa kokemus oli silti. Kiva päästä piakkoin näkemään valmis lopputulos ja ehkä meidänkin tyttö siellä jossakin vilahtaa.
Kivaa viikonloppua toivotellen,
Erja