Omanlaisensa äiti

Muistan, kuinka kolmekymmentäkaksivuotiaana kipuilin äidiksi kasvamista. Pitkään odotettu esikoinen oli siinä. Ihana vauva tuhisemassa sängyssään, enkä minä ollutkaan kasvanut synnytyksen yhteydessä äidiksi. Sama henkinen mukula, joka olin ollut jo useamman vuosikymmenen, asui edelleen pääni sisällä, enkä osannut yhdistää sitä noihin muihin näkemiini äiteihin, jotka varmoin ottein nostelivat hauraita kääröjään ja tiesivät tasan tarkkaan, milloin pullomaito …

Kysyinkö?

Vanha intiaaniviisaus kertoo, ettei ketään voi tuomita, ennenkuin on kulkenut hänen mokkasiineissaan. Tämä lause tulee mulle mieleen aina, kun joku seisoo edessäni kertomassa, millä tavalla minun tulisi elää tai missä olen kulkenut harhaan. Kaikkein eniten mut saa kuitenkin näkemään punaista se, kun joku toinen kertoo minulle, kuinka helppoa elämäni on. Esimerkiksi tässä koronaeristyksen aikana mulle …

Elämäni naiset

Äiti on voimallinen sana. Useimmille tuo sana ei tarkoita pelkkää fyysistä ihmistä, vaan se on täynnä muistoja, odotuksia ja suurta tunteiden kirjoa – laidasta laitaan. Rakkautta, kunnioitusta, lohtua, kiitollisuutta, anteeksiantoa ja epäitsekkyyttä. Vihaa, ankaruutta, katkeruutta, julmuutta. Ikävää, kaipausta, surua ja luopumista. Oli äiti sitten paras kaveri tai aivan kamala hermoviila, heihin sitoutuu jokin maaginen voima. …