Sen sijaan, että näin joulukuun lopuksi summaisin tuttuun tapaan menneen vuoden tapahtumia, päätin tällä kertaa jakaa erään häpeän hetken nuoruudestani. Hetken, josta en vieläkään ole (jostain syystä) päässyt yli. Kun menin lukioon, takanani oli kaksi vuotta yläasteen aikaista koulukiusaamista. Mitätöintiä. Yksinäisyyttä. Tahallista huomiotta jättämistä. Ulkonäön, vaatteiden ja tavaroitteni haukkumista. Vastauksilleni nauramista. Siis kaikkea, mikä lannistaisi…
