Eilen, kun makasin leikkipuistossa selälläni, tipahdettuani keinulaudalta maahan, nauroin niin, että vesi valui silmistä. Olin mennyt laudalle vastapainoksi meidän kuopukselle, enkä ottanut varmaan tarpeeksi hyvin kahvasta kiinni. Liu’uin liukkaalla puulla ajatustakin nopeammin taaksepäin ja makasin hetken kuluttua koivun juurella. Tilanne oli niin huvittava, että lähinnä mietitytti, ettei kukaan vaan nähnyt mun noloa kaatumista. Tänään ei …
