Eilen istuin takaterassilla kuuden maissa, kirjoitin blogia kännykällä ja vilkuilin samalla kaunista iltaa. Päivän mittaan olin puunannut vessat, imuroinut puolet keittiön laatikoista, siivonnut jääkaapin, pessyt pyykkiä ja lajitellut puhtaat kaappeihin, pedannut sängyt, tiskannut, tiskannut ja tiskannut sekä laittanut ruokaa. Laiska töitään luettelee, sanoo jo vanha sananlasku, eikä tuon listan tarkoitus olekaan leuhkia pienillä tekemisilläni. Lähinnä…
Tiedätkö tilanteen, kun soitat johonkin, etkä saa mitään selvää siitä, mitä langan toisessa päässä oleva ihminen puhuu? No, ensin pyydät tietenkin kohteliaasti anteeksi ja toistamaan asian. Tämän jälkeen kuuntelet korva tarkkana, mutta mitä sitten, jos juttu on edelleen hepreaa? Pyydät vielä kohteliaammin anteeksi ja sanot, että linja on vähän huono. Että nyt jäi vielä osa…
Pikkuhiljaa alkaa hermo-niminen paikka kiristää. Piti katsoa lasten kanssa Zalandon sivuilta lenkkarit molemmille. Yllätys yllätys, nettiyhteys ei pelaa. Oon nyt viimeisen puoli tuntia juossut teknisen tilan ja kahden läppärin väliä. Painellut nappeja sieltä täältä ja yhdistänyt kaikkea mahdollista uudelleen. Palaan taas uuden kierroksen jälkeen työpöydän ääreen istumaan, katson ilmeetöntä ruutuvihollistani silmiin, näpytän hiirellä morsetustahtia…