Alla oleva kuva tuli eräänä päivänä Instassa vastaan. Se resonoi voimakkaasti jossain sydämen ja aivojen välimaastossa. Tuollaisen paikan minäkin haluan. Rauhallisen. Lumoavan kauniin. Inspiroivan. Tunnen jo kuvaa katsoessani lämpimän tuulen, joka pyyhkäisee aika ajoin ihoa. Tuollaisen maiseman äärellä kirjoittaisin aamusta iltaan täydellisiä käsikirjoituksia (koska eihän tuossa maailmassa nyt muita voi kirjoittaa eihän?) Tuotteliaan päivän jälkeen…
