Tällä hetkellä istun sohvalla ja katson toisella silmällä Johnny Englishiä. Leppeää iltatunnelmaa syövät hieman killerihajut, joilla meidän pikkukoira myrkyttää ilmaa noin viiden minuutin välein. (Jos joku ei ole koskaan sattunut paikalle oikeaan aikaan, kerrottakoon, että koiran pieru haisee ihan kuolemalta!) Happy on kärsinyt oudoista vatsavaivoista viikon päivät. Hän tykkää maistella takapihalla kaikenlaista aina jäniksenpapanoista pudonneisiin…
Nuorempana meidän Itsenäisyyspäivät kuluivat lähes poikkeuksetta työpaikalla. Olihan huoltoasema auki silloinkin. Linnanjuhlat olivat ainoa ”rutiini” kyseisessä päivässä ja se kuuluu tietysti meidän joulukuun kuudennen vakiokalustoon edelleen. Lasten synnyttyä ja kun ikää tuli itsellekin lisää, alkoi Itsenäisyyspäivä näyttäytyä eri valossa. Siitä tuli merkityksellisempi. Finlandia-hymnin sanat painuvat tänä päivänä syvemmälle sydämeen, kuin koskaan ja liikutukseen saakka ajattelen…