Meillä on vuosittain rakkaan ystäväperheen kanssa pikkujoulut. Lapset leikkivät, me äidit juttelemme ja sitä ennen kaikki herkutellaan yhdessä niin paljon, että napa naukuu jokaisella.
Tänään tuli siis vedettyä pikku sokeriöverit, mutta syykin oli mitä loistavin! Ja pakko sanoa, että tyhjennän herkkulautasia vielä iltapalankin äärellä, kun kerran vauhtiin pääsin.
Tämä joulunalus on ollut jotenkin… erilainen. Ylimaallisen väsymyksen sävyttämä. Olen koristellut vähemmän. Siivoillut vähemmän. Leiponut vähemmän. Piparitalot, jotka yleensä olemme väsänneet viimeistään tässä kohtaa, eivät ole päässeet edes suunnitteluasteelle.
Postikorttejakin tulin lähettäneeksi puolet vähemmän. En halunnut enää laittaa menemään ns. tapatervehdyksiä, vaan ensimmäistä kertaa laitoin kortit vain heille, joilta joko itse saamme vuosittain sellaisen tai joiden kanssa olemme muutenkin tekemisissä. Oli yllätys, kuinka mukavalta (ja helpolta) korttien kirjoittaminen tuolta pohjalta tuntuikaan. (Lopuille laitan yhteisen tervehdyksen somessa juuri ennen aattoa).
Tänä viikonloppuna ajateltiin pyöräyttää lasten toiveesta Secret Santa. Jokainen arpoo itselleen hatusta perheenjäsenen, jolle ostaa joululahjan. Maksimihinta sovitaan yhdessä ja aikaa ostosreissuun on meidän tapauksessa parisen tuntia.
Ja vielä muistutus. Huomenna päättyy kirja-arvonta Instassa. Vielä siis ehtii osallistua. Käynti sivulle tämän QR-koodin kautta.
Mitä ihaninta viikonloppua sinulle!
Halaten, Emppu