Pystytkö sinä katsomaan elokuvan kotona selaamatta kännykkää koko aikana? Olen itse elänyt sitä aikaa, jolloin kännyköitä ei ollut ja tietokoneitakin löytyi vain työpaikoilta tai kouluista. Ja koulussakin vain ATK-luokasta. Siksi näen selvästi myös muutoksen, jonka kännykkä toi mukanaan. Ja olen siitä tosi huolissani. Hän, joka on kokeillut olla ilman puhelimen selausta kolme päivää, huomaa jo… Continue reading
Kun olin lähes neljäkymmentä, kriiseilin elämäni kanssa. Olinko tehnyt haluamani asioita? Elinkö näköistäni elämää? Mitä vielä haluaisin ehtiä ja minkä suunnan ottaa? Nyt kymmenen vuotta myöhemmin ikäkriisi on taas paikallaan, mutta eri muotoisena. On kuin mielessä sekoittaisi pakkaa kolmevuotias uhmaikäinen tenava, joka ei tiedä haluaisiko hilloleivän vai ei. Lopulta hän kuitenkin ottaa sen ja heittää… Continue reading
Sen sijaan, että näin joulukuun lopuksi summaisin tuttuun tapaan menneen vuoden tapahtumia, päätin tällä kertaa jakaa erään häpeän hetken nuoruudestani. Hetken, josta en vieläkään ole (jostain syystä) päässyt yli. Kun menin lukioon, takanani oli kaksi vuotta yläasteen aikaista koulukiusaamista. Mitätöintiä. Yksinäisyyttä. Tahallista huomiotta jättämistä. Ulkonäön, vaatteiden ja tavaroitteni haukkumista. Vastauksilleni nauramista. Siis kaikkea, mikä lannistaisi… Continue reading
Aiemmista postauksista lienee selvinnyt, että joulukuu on mulle vuoden kuukausista parhain ja odotetuin. Jo nimellään se tuo valon ja lämmön keskelle valkoisia hankia. Joulukuussa ovat parasta ihanat salaisuudet. Lasten joulujuhlat. Itsenäisyyspäivä. Omat synttärit. Yön hämärässä tontun sukkiin sujautettavat yllätykset ja pimeyttä halkovat valoketjut. Joululeffat, korttiaskartelut, jouluiset kirjat sekä kyläreissut. Puhumattakaan tuoksuista. Jouluomena. Luumukiisseli. Pellillinen pipareita.… Continue reading
Kun kaksi vuotta sitten makasin outojen oireiden keskellä voimattomana sängyn pohjalla, kuulin, kun tokaluokkalainen kuopukseni lauloi huoneessaan silloisen lempibändinsä (Indican) laulua ”Pidä kädestä”. ”Ja kun silta se tuulessa keinui, olin valmis jo luovuttamaan Tunsin kuinka sun sormesi tarttui, käsivarteeni voimattomaan Ja kun köydet mun sillan alta pois sortui päästänyt et silloinkaan” Makasin siinä ja kyynelet… Continue reading
Hip ja hei, ollaan päästy loppuhuipennukseen omakustanteen tekemisessä! Kolmannessa osassa jäätiin odottamaan kuvia, taittoa ja painoa, joten jatketaan matkaa siitä. Kuvitus Kuvittaja lukee tekstin ja valitsee itse kohdat, joihin tekee kuvituksen (tämän voi varmaan sopia muillakin tavoin). Minulta myös kysyttiin, onko jokin tietty kohta tai juttu, jonka juuri haluaisin kuvitettavan. On hyvä olla etukäteen jonkinlainen… Continue reading
Kirjani on ollut painotalolla nyt parisen viikkoa. Sinä aikana olen huomannut yhä useammin sanonnan ”Poissa silmistä, poissa mielestä” paikkansapitävyyden. Välillä olen nimittäin lahjakkaasti unohtanut itsekin, että Homma hanskassa-kolmikon ensiesiintymiseen on enää pikkuinen hetki. Vain 20 päivää! Koska olen tehnyt kirjan omakustanteena, mulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, mihin sitä on tulossa ns. fyysiseen myyntiin. Prisma… Continue reading
Joulukoristeet satumaailmasta Jos meidän lapset lukevat tätä, niin jättäkää seuraavat kuvat väliin. Niissä on nimittäin pari teille tulevaa jouluyllätystä. Terveisin, äiti. (Muut voivat huoletta jatkaa). Uskaltauduin ekaa kertaa tilaamaan Disneystoresta pari joulukoristetta per lapsi. Hassua tai ei, mun on haastavaa luottaa ulkomailta tuleviin toimituksiin (vaikka kaikki on aina sujunut hyvin) ja siksi olen tähän saakka… Continue reading
Kaija Koo voisi seuraavaksi ideoida laulun siitä, kuka keksi leirikoulut ja niiden varainkeruun. Biisistä tulisi oitis listahitti vanhempien keskuudessa. Jokainen tietää seuraavan. Vanhempainillassa puhutaan leirikoulusta tai luokkaretkestä, johon on aikaa kerätä rahaa tapauksesta riippuen muutama vuosi. Alun ilmapiiri on leppoisa, kun kaikki heittelevät ilmoille ajatuksia, mistä kolikoita kassaan voisi kerryttää. Ensimmäinen hiljainen hetki koittaa, kun… Continue reading
Lauloin yhtenä päivänä kolme joululaulua putkeen. Seurauksena loppuillan särkylääkemaraton ja uneton yö lapojen välin polttelun takia. Ongelmavyyhti lihaksissa siis jatkuu, mutta oikeaa selvyyttä siihen ei saada varmaan koskaan. Olen koittanut miettiä asian niin, etten ehkä parane tästä enää ikinä. Toisinaan mieli suhtautuu tuohon ajatukseen rauhallisesti. Se sanoo, että annetaan ajan kulua, tehdään parhaamme ja katsotaan… Continue reading
