Kolmisen vuotta sitten huomasin, että toukokuusta oli tullut salakavalasti toinen joulukuu. Toisaalta se ei haittaa mua, koska joulukuu pitää kaikessa ihanuudessaan mun sydämessä ikuista ykkössijaa vuoden parhaana aikana. Nyt mulla vaan on kaksi vuoden ihaninta aikaa : )
Toukokuukin on nimittäin alusta loppuun saakka huikeaa hässäkkää; paljon juhlimista, askartelua, koristelua, suunnittelua ja muistamisia. Paljon työmuistettavaa. Yökyläilyä. Kaveritreffejä.
Joskus myös haikeita hyvästejä ja siirtymistä uuteen.
Mutta mitäs kaikkea me sitten seuraavien viikkojen aikana juhlitaankaan…
No alkajaisiksi tietty Vappua
Vappu menee meidän porukalla ihan perinteisesti. Munkkeja, simaa, ilmapalloja ja serpentiiniä. Joskus lähdetään tungeksimaan yhdessä muiden kanssa vapputorille ja sieltä tarttuu aina mukaan pari pussillista metrilakua ja lapsille rihkamaa ongintakojusta.
(Jos muuten Suomessa tuulisi ja sataisi vain kahtena päivänä vuodessa, ne olisivat tällä kokemuksella vapunpäivä ja juhannusaatto).
Seuraavalla viikolla vietetään Äitienpäivää
Äitienpäivään koitetaan aina jotenkin panostaa. Lasten kanssa askarrellaan mummeille kortit ja usein liitetään mukaan koulu- ja kerhokuvat joko kehyksissä tai muuten.
Viime vuonna käytiin ekaa kertaa koskaan koko porukalla valokuvaajalla ja nyt ajattelin teettää sisaruskuvasta ja meidän perhekuvasta mummeille äitienpäivälahjat.
Kuvalahjat on siitä kivoja, että niille on aina käyttöä ja edelliset mahtuvat säilöön albumeihin. Tykkään itse vieläkin selailla enemmän oikeita valokuva-albumeita, kuin katsella kuvia ruudulta. Siinä on vaan jotain nostalgista…
Yhtenä vuonna, kun lapset olivat vielä ihan pieniä, tein omalle äidilleni meidän lapsista ja mun siskon lapsista Ifolorilla kuvakirjan. Joka aukeamalle kirjoitin ihanimpia löytämiäni runoja lapsuuteen liittyen ja voitte uskoa, että itkin kuin vesihana välillä kirjaa tehdessäni. Ja taas uudestaan myöhemmin sitä lukiessani…
Sitten päästään synttärikahville
Toukokuussa juhlitaan myös nimpparit ja parit synttärit. Meidän pikkuinen täyttää kuusi ja mun siskon kuopus 18 vuotta. Mihin aika kuluu? Oikeasti!
Ollaan juteltu tyttöporukassa monesti siitä, että vaikka kuinka tulee lisää vuosia, niin oma pää ei ehdi ollenkaan mukaan. Esimerkiksi minä en tunne itseäni päivääkään kolmekymppistä vanhemmaksi : ) Sitten sitä yllättyy aina siitä, kuinka nopeasti lapset varttuu, kun itse pysyy vaan samassa kohdassa aikajanaa. Se ei siis ole läppä, kun vanhemmat ihmiset sanoo aina, että lapsista huomaa ajan kulumisen.
Synttäreiden valmisteleminen on mun lempipuuhaa ja niinpä käytän siihen kunnolla aikaa.
Aloitan kutsukorttien suunnittelun jo pari kuukautta ennen juhlapäivää. Se ei ole tae sille, että ne olisivat ajoissa perillä. Pari kertaa oon joutunut laittamaan tekstaria vieraille, että kutsukortit on kyllä tulossa, mutta juhlat ovat silloin ja silloin. Mun mielestä ”paperinen” kutsu vaan kuuluu asiaan ja se lähetetään, vaikka tulisi perille vasta päivää ennen juhlia : )
Sitten se valinnan vaikeus kaikkien leivontareseptien keskellä. Mulla on varmaan sata lehteä ja netti auki ja lista aina vaan kasvaa. Sitten, kun pitäisi vielä karsia jotain, niin mitä sitä sitten jättää…
Joka vuosi myös vannon, etten tee enää koskaan sokerimassasta teemakakkuja, kun väännän massaa kädet väsymyksestä täristen vielä puolenyön aikaan. Ja vuosi vuodelta syön sanani juhlapäivänä kakkulautaselta…
 |
| Suussasulava After Eight-juustokakku |
 |
| Joka juhlien ”pakkopulla” – mokkapalat |
 |
| Näiden synttäreiden teemaa siivitti Smurffit ja kadonnut kylä-leffa. |
Koristelu on lastenjuhlien järjestämisessä ehkä kuitenkin kaikkein parasta. Oon jo aiemmin kirjoittanut tänne postauksen Teekutsut Ihmemaassa, joka käsittelee juuri tätä intohimoa. Rakastan kaikkea kaunista ja mielikuvituksellista, joten lastenjuhlien järjestäminen on niin mun juttu!
Välillä homma lähtee kuitenkin käpälästä ja kaikkea tingel-tangelia on joka nurkassa siinä määrin, että ”saadaan” ihastella niitä juhlien jälkeenkin ainakin kaksi viikkoa.
Minä = innokas koristelija, huonompi poiskerääjä.
Vielä jaksetaan juhlia monet kauden päättäjäiset
Toukokuu on aina päätös tietylle ajanjaksolle kouluissa, kerhoissa, päiväkodeissa, harrastuksissa jne. Ihastellaan lasten esityksiä ja muistetaan opettajia, hoitajia ja kerhon ohjaajia.
Mekin päästään liikuttumaan useampaan juhlaan.
Tänä viikonloppuna aloitellaan liikuntakerhon kevätnäytöksellä ja kolmen viikon kuluttua jatketaan päiväkerhon kevätjuhlalla, jossa meidän pieni siunataan eskariin.
Esikoinen vie meidät kesäkuun alussa ala-asteen kevätjuhlaan. Ja se Suvivirsi, joka viimeisenä kaikuu lasten kirkkailla äänillä laulettuna koulun juhlasalissa ennen loman alkua. Se saa mut edelleen kyyneliin joka vuosi.
Ja iloitaan meidän pienemmän alkavasta, uudesta elämänvaiheesta
Muistan saman päivän isoveljensä kohdalla viisi vuotta sitten. Kuinka istuttiin koulun juhlasalissa, hänen pieni kätensä omassani. Yhtä jännittyneinä molemmat. Sitten rehtori sanoi hänen nimensä ja sinne hän meni, omien luokkakavereidensa joukkoon. Ja minä jäin paikalleni katselemaan, liikutuksen kuristaessa kurkkua.
Vaikka siihen hetkeen kuinka valmistautuu, on se siltikin niin haikeaa (ja vaikeaa).
Sitä toivoo kaikkea hyvää sen pienen elämään. Toivoo, että hän löytää paikkansa koulumaailmassa. Toivoo, ettei kukaan kiusaa. Toivoo, että löytää kaverin.
Päästää irti ja toivoo niin hartaasti, että ne pienet siivet kestävät.
Sitten enää kesää kohti
Tällaista kaikkea ihanaa normiarjen pyörityksen keskelle siis luvassa pian.
Meillä työpaikalla toukokuu on kesään valmistautumista. Uusia tuotteita hinnoitellaan ja hyllytetään.
Kesätyöntekijöitä opetetaan uutterasti, että he olisivat valmiita asiakaspalvelijoita neljän viikon kuluttua, kun meillä ensimmäiset kirmaavat kesälomilleen. Paljon on heillä kaikessa opittavaa, mutta joka vuosi on ehditty hyvin.
Olisi tosi kiva kuulla mitä teidän toukokuuhun kuuluu?