Hyvästi vuosi 2024. Voin täysin rehellisesti sanoa, ettei tule ikävä.
Kulunut vuosi toi tullessaan niin paljon surua, murhetta, sairauksia ja epäonnistumisia tärkeissä asioissa, että ne peittosivat heittämällä kaikki hyvätkin hetket. Siksi olen pelkästään onnellinen, kun vuosiluku vaihtuu, vaikka eihän se numero nyt mitään oikeasti muuta. Silti ajatuksen tasolla voi siirtyä uuteen ja tuntea aloittavansa edes jokseenkin puhtaalta pöydältä. Ja kuvitella uusia mahdollisuuksia eteensä, vaikka kaikki ovet tällä hetkellä tuntuvat kiinni olevankin.
Olen huomannut vältteleväni tarinoiden kirjoittamista. Kun Joku Muu oli painossa, suljin koneen, eikä mulla ole ollut minkäänlaista halua kirjoittaa sen jälkeen yhtäkään lähes valmista satua eteenpäin. Yhden uuden alun kyllä olen saanut aikaan. Mutta tuo blokki tuntuu aika kamalalta. Kun jokin tekeminen joka on tosi rakasta, alkaakin yhtäkkiä tuoda enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, on pysähtymisen paikka. Täytyy ottaa aikaa ja miettiä mistä tunne kumpuaa ja onko sille tehtävissä jotain.
Olen yrittänyt rentoutua ja kääntää ajatuksia muualle. Tehnyt ristikoita. Yrittänyt elvyttää lukuintoani. Käynyt enemmän lenkeillä ja siivonnut kuopuksen kaappeja urakalla. Seuraavaksi aion suunnata ostamaan lapsille uudet matot ja verhot. Olohuonekin kaipaisi piristystä.
Toivon alkavalta vuodelta edes jotain hyviä uutisia. Niille olisi nyt aikamoinen tarve (varmaan vähän joka puolella maailmaa). Tänään menen perheen kanssa katsomaan illalla Vaiana kakkosen. Oikein jo odotan sitä.
Kaikesta alakuloisesta tekstistä huolimatta oikein mukavaa vuodenvaihdetta jokaiselle! Tuokoon uusi vuosi mukanaan omannäköisiä juttuja!
Halauksin, Emppu