Tiedättekö – keväästä on tullut mulle vuosi vuodelta kaksipiippuisempi juttu. Toisaalta on hurjan ihanaa, että valo lisääntyy ja päivä pitenee. Toisaalta se tietää myös sitä, että hommat lisääntyvät sisältä pihalle ja ne valoisatkin päivät tuntuvat pian loppuvan kesken.
Lisäksi keväällä on aina sellainen olo, että tekee suorastaan syntiä, jos hilloaa joskus neljän seinän sisällä lukemassa, kun koko muu maailma on pihalla. Tuntuu, että pitää olla tekevä, jaksava ja tehokas. Vaikka kevät ja kesä suosikkiaikojani vuodesta ovatkin, huokaan silti syksyn tullen hiljaisen kiitoksen. Lokakuusta maaliskuuhun kun ei tarvitse tehdä pihalla muuta, kuin kolata lunta. Eikä näillä keleillä aina sitäkään.
Mutta hus pois nyt moinen negatiivisuus ja nautitaan alkaneista lämpimistä ilmoista. Aloitin viikonloppuna jo itsekin tuon pihalla huseeraamisen.
Lauantaina, kun ilma oli kauniimpi kuin yksikään morsian, sain ekan keväthepulin ja siivosin kaksi tuntia takapihaa. Meillä on siellä kaksi suurta säilytyslaatikkoa, joista molemmat ovat täynnä tavaraa ja toinen niin säiden hapertama, että pysyy pystyssä enää vain uskon voimalla. Niinpä roikuin laatikoissa vyötäisiäni myöten ja keräsin niistä pois jätesäkillisen rikkinäisiä piha- ja uimaleluja. Löysinpä yhden pienen haravankin, jonka luulin jo viime syksynä kadonneen.
Pihahommilla on sama kyseenalainen ominaisuus, kuin lantiolla. Ne tuppaavat aina laajenemaan ja lähtemään käsistä. Tuon parin tunnin siivousoperaation jälkeen harjasin pihapolut puhtaiksi hiekoitussorasta, haravoin nurmikolle pudonneet oksat kasaan ja kiertelin keräämässä kaiken ylimääräisen kuntan seasta. Siinä kohtaa huomasin, että olin saanut hierrettyä jo rakon peukalon tyveen. Loistavaa!
Eipä mitään. Illemmalla vietin vielä puolitoista tuntia sammaleita raaputellen talon sivustalla. Rakosta viis. Vinkkinä teillekin – jos kiveyksen väli pukkaa sammalta, se on just nyt hyvässä kosteudessa irtoamaan. Ja hitsit, miten terapeuttista hommaa se onkaan.
Meille on nyt suunnitteilla etupihan terassille ”mummolasitus” eli sellainen entisajan lasikuistin tyyppinen ratkaisu. Tuo terassi on niin säiden armoilla, ettei siellä tule juuri koskaan oltua. Samalla lasitetaan myös mökkiterassi. Laitan niistä juttua sitten myöhemmin, kun päästään asian ytimeen ja hommaan käsiksi.
Lasitukset tulevat samalta firmalta (Jamar Oy), joka on tehnyt myös meidän takaterassin. Jamarin terassilaseissa on kiva piirre se, että siinä missä monien muiden firmojen tukipylväät ja raamit ovat mustat tai valkoiset, saa heillä ne aivan samanvärisiksi talon kanssa. Näin lasitus sulautuu hyvin taloon, eikä näytä erilliseltä osaselta lainkaan. Mutta palaan siihen sitten myöhemmin. Nämä postauskuvat ovat takapihan lasituksesta. Älkää välittäkö tuulettumassa olevista peitoista 😁.
Ihanaa pääsiäistä!
Pus ja hal, Erja
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76
