Kun olin nuorempi, inhosin pitsiliinoja. Ne olivat mielestäni jotain käsittämättömän tunkkaista ja tyylitöntä. Parikymppisenä sain niitä kuitenkin muutaman äidiltäni, joka puolestaan oli saanut ne omaltaan. Nuo liinat olivat kulkeneet suvussa jo useamman sukupolven ajan, joten en raaskinut niitä poiskaan heittää, vaikken koskaan käyttänyt niitä.
Tänä päivänä juuri nuo pitsiliinat tuovat meille juhlan.
Kun pyyhin pöydän ja asettelen vanhan pitsiupeuden sen ylle, tunnen juhlamielen heti voimistuvan. Ihailen liinan kuvioita, mietin kuka sen on mahtanut tehdä ja ketkä kaikki ovat sitä omassa pöydässään pitäneet?
Tuo kuvan valkoinen pöytäliina on mulle jo enemmän kuin liina. Se on historiaa.
Kyseinen liina on ollut molempien lastemme kastepöydän liinana. Se on nähnyt kaikki heidän syntymäpäivänsä. Se kaunisti kahvipöytää esikoisen rippijuhlassa. Ja kuinka monta juhlaa sillä vielä onkaan edessä!
Liinassa on alusta saakka ollut kaksi pientä tahraa. Ilmeisesti joltakin on joskus loiskahtanut pitsille hieman kahvia, jota ei ole saatu putsattua kunnolla.
Mua tahrat eivät haittaa. Ne ovat osa tuon liinan elämää ja kuuluvat pakettiin. En ole yrittänyt edes poistaa niitä, sillä tahrattomuus veisi varmaan osan tuon liinan taiasta pois.
Ja hei. Rakkauteni pitsiin on laajentunut myös verhoihin.
Mulla oli kaapissa yksi ylimääräinen pitsiverho, joka pääsi äitienpäivän kunniaksi keittiön ovensuuta koristamaan. Se toi kuitenkin tullessaan niin kodikkaan ja suloisen tunnelman, että päätimme yksissä tuumin jättää sen tuohon joksikin aikaa. Saa nähdä mihin saakka se paikallaan sitten on.











Oma äitienpäivän aamuni alkoi lauluun ”heräämisellä”. Toki olin silloin ollut valveilla jo yli tunnin, mutta ei kerrota sitä perheelle, hih.
Perinteisesti luin kortit siinä heti sängyllä ja itkin samalla kuin vesiputous. Joo, olen herkkä. Välillä vähän turhankin. Mutta ne kaikki runot ovat vaan niin sydämeenkäyviä ja itsetehdyt jutut maailman ihanimpia. Mua koskettaa sydänjuurta myöten myös se aika, omistautuminen ja rakkaus, millä niitä lahjoja on tehty. Arvostan yli kaiken.
Meillä oli myös onni saada mun lapsuudenperhe luoksemme äitienpäiväkahville. Äiti, isä ja siskoni perheineen. Koko porukan yhdessäolo jotenkin kruunasi koko ihanan päivän.
Tähän vielä loppuun kiitokset rakkaalle äidilleni.
Kiitos koko elämän kestäneestä tuesta ja turvasta.
Kiitos rakkaudesta ja välittämisestä.
Kiitos siitä, että olet aina ollut pysyvä osa elämäämme ja lastemme elämää.
Kiitos nauruista, itkuista, antoisista juttuhetkistä ja kantavista neuvoista.
Kiitos siitä, että sinä olet juuri sinä ❤️
Halauksin, Erja