Kiitollinen
Kirjoitin jokin aika sitten meidän kuopuksen vatsakivuista, jotka olivat kovimmillaan aina ruokailun jälkeen. Häneltä ei tutkimuksissa löydetty mitään kummallisempaa (onneksi!) ja vaiva kulkee nyt ärtyneen suolen oireyhtymänä.
Lääkäri totesi, että oirekirjo saattaa olla alkanut tammikuisesta vatsataudista ja kestää useammankin kuukauden.
Omasta mielestäni oireet ovat jo helpottamaan päin, sillä tyttö ei enää huuda suoraa huutoa, saati makaa kippurassa sängyllä joka ilta, vaikka vatsakipuaan edelleen valitteleekin.
Toiveikas
Omalla kohdallani olo tuntuu vaihteeksi paremmalta. Hieman jaksavammaltakin. Selkä kipuilee edelleen voimakkaasti, mutta olen jo osittain oppinut elämään sen kanssa.
Huonontuneen yleiskunnon kanssa sen sijaan en haluakaan oppia elämään ja koitankin nyt kaikin tavoin laittaa arvojani taas järjestykseen.
Vaikka tykkään liikkumisesta tosi paljon, tulee siihenkin rimakauhu, kun jo pienikin treeni vetää voimat pois. Olen sitkeästi yrittänyt käydä lenkillä 5-6 kertaa viikossa ja tehdä päivittäin parinkymmenen minuutin kevyen jumpan siihen päälle.
Siinä missä ennen juoksin bosupallon päällä ja venytin askelkyykkyjä, teen nykyään muutamia rankaa liikuttavia liikkeitä vain seitsemällä toistolla per liike. Koitan pitää kuitenkin liikevalikoiman mahdollisimman monipuolisena, jotta kroppa saisi vähän joka puolelle jotain.
En jaksa tehdä kerralla tarpeeksi, joten pilkon jumppaa kahteen, kolmeen osaan päivässä. Kun teen vaikka tietyt hartialiikkeet aamulla 7 kertaa, päivällä 7 kertaa ja vielä illalla 7 kertaa, tulee niitä suurempi määrä. Bonuksena vielä se, että liikettäkin tulee silloin pitkin päivää.
Pidin pääsiäislomalla kolmen päivän sokerilakon. Voi ihmiset kuinka hyvä olo oli jo kolmantena päivänä! Niveltulehdukset olivat tiessään, mieli kulki tasaisempana ja energiaa riitti hyvin iltaan saakka. Harmi, että elämää suuremmat mieliteot suklaan suuntaan pilasivat hyvän alun (Kyllä. Hävettää). Koitan kovasti taas asennoitua uuteen yritykseen!
Onnellinen
Olen aivan innoissani kirjoittamiskentällä, sillä mulla on tänään printattu raakaversio ihkauudesta lastenkirjakässäristä! Olen kehitellyt sitä samalla, kun olen viilannut joulukuussa ilmestyvää kirjaa painokuntoon. Muutamassa kuukaudessa tarina on saanut alkumuotonsa.
On ollut tosi antoisaa saada keskittyä välillä taas tarinan luomiseen, kun ”Homma hanskassa”-kirjan kanssa viimeiset kuukaudet ovat olleet pelkkää editointia ja saman läpikäyntiä uudelleen.
Tämän uuden kirjan päähahmoa rakastan jo nyt niin paljon! Toivon sydämeni pohjasta, että saan mahdollisuuden joskus esitellä hänet myös suuremmalle yleisölle.
Tässä on ollut sysimustia aikoja paljon. Kun aurinko paistaa ja välillä tulee hyviäkin uutisia, tuntuu kuin eläisi aivan eri maailmassa hetken aikaa.
Ihanaa viikonloppua sulle!
Erja