Tiedätkö, kun seisot kaupassa lehtihyllyn edessä ja lehti, jota etsit loistaa poissaolollaan? Silloin ei missään nimessä kannata ostaa korvaavaa tuoteartikkelia, koska yksi päätös johtaa aina seuraavaan ja alkujaan muutaman euron lehdestä saattaa kertyä suurempikin lasku.
Tiedät siis. Arvasin.
Minä pohdin leivontalehden sekä uutuus-puutarhajulkaisun välillä, valiten lopulta sen, joka nyt kutittelee kantapäissä saakka. Menin kaupasta kotiin, otin kupin kahvia ja piparin, istuin pöydän ääreen, avasin lehden.
Haltioiduin.
Liikaa.
Viimeisen viikon verran olen siis valinnut mielessäni uusia pensaita ja kukkia puutarhaan. Hankkinut haaveissani ruukkuistutuksia mökkiterassille. Suunnitellut ulkosohvan paikkaa. Ehkä riippumatonkin saisi johonkin puunrakoon. Olen käyttänyt muutamia sopivia hetkiä maanitellen miestä tekemään kasvihuoneen ja kesähuoneen välimuodon (yrittäkääpä etsiä sopivaa hetkeä, kun liigakierros on parhaimmillaan). Hän virnisti kesähommien listan olevan jo täynnä.
Mies todennäköisesti toivoo mielessään, että olisin valinnut leivontalehden, kuolannut vartin kuvia, todennut olevani liian laiska kaulimen varteen ja palannut normihommiini.
Jep, mutta ihanaan pääsiäiseen, jota keli tosiaankin siunasi tänä vuonna.
Me vietettiin pääsiäistä omin perinteisin menoinemme eli palmusunnuntaina lapset kävivät muutamassa virpomispaikassa ja viikkoa myöhemmin lähdettiin mökkimaisemaan. Kotona kasvatetut rairuohotkin pakattiin mukaan oikeaa tunnelmaa luomaan.
Mökillä tulee oltua paljon ulkona. Sen seurauksena myös uni tulee nopeammin ja on syvempää. Näissä maisemissa kaikki ikään kuin nollautuu ja pää palaa tehdasasetuksiin. Kummasti se arkipaniikki ja stressi vaan aina palaa, kun tulee takaisin kotiin. Vaikka kuinka päättäisi koittaa pitää kiinni rennosta olosta, jonka toinen ympäristö ja leppoisampi aikataulu saavat aikaan.
Kotona oli jo sula piha ja kuljettiin lenkkarit jalassa, kun lähdettiin pääsiäisreissuun. Mökillä piti kaivaa kuomat uudelleen naftaliinista, kun lunta olikin yli odotusten.
Viime vuonna olohuone ”laajeni”, kun saatiin terassilasitus myös mökille. Oli kyllä huomattavasti helpompaa kalusteiden kanssa, kun pehmusteita lukuun ottamatta kaikki tavarat pystyi jättämään ulos talveksi. Yleensä tuossa terassilla on ollut lunta polveen saakka ja sitä on lapioitu siitä vielä vappunakin.
Meidän maltapojat ovat aina ihan hurmiossa, kun pääsevät johonkin uuteen paikkaan. Automatkoista he eivät kyllä tykkää kumpikaan. Ja kuten ekasta alla olevasta kuvasta näkyy, on haukuilla mutaisen soratien pukemat polvisukat jalassa kumpaisellakin. Kun pitää koluta jokainen tienpiennar, kuralätäkkö, kanervikko ja käydä vielä kaislikossakin kahlaamassa, ei siinä puhtaana säily. Pojilla onkin aina edessä pyykkipäivä, kun palataan mökiltä kotiin.
Lucky ja Happy osaavat relaksoida itsensä kunnolla. On hauskan näköistä, kun koiralla on niin ”taju kankaalla” nukkuessa, että sen silmät ovat ihan ylösalaisin.
Meidän nuorempi Happy, on aina enemmän tarkkana siitä, että ihmiset eivät lähde liian kauaksi. Hän tykkää nukkua paljon kyljessä tai jalan päällä. Hän on koronavuoden tuote eli etätyökoira, jolla on ollut aina lauma kotona. Luckya sen sijaan ei liikoja kiinnosta, mitä me puuhataan. Hän osaa olla myös erakko ja vetäytyä omaan rauhaansa. Nukkua jossain pari tuntia ja saapua sitten venytellen muiden joukkoon.
Tämä kaappi on Happyn uusin löytö. Sen ovi on lähes aina auki, joten hän löysi itselleen lokeron nukkumiseen sieltä.
Yöllä oli ihana kuutamo, joka valaisi koko tienoon.
Minä olen meidän perheen yökyöpeli, joka valvoo aina pisimpään. Katson leffoja, luen kirjoja ja napsin herkkuja, joita muut eivät aina tiedä olevan olemassakaan. Etenkin nyt, kun mun koko syksy meni sairastelun kanssa ihan pipariksi, enkä pystynyt oireideni kanssa edes istumaan television äärellä, olen ottanut vahinkoa urakalla takaisin.
Meillä on lautapelikausia, jolloin pelataan joka päivä jotain. Pelit ovat silloin valmiina keittiön sivupöydällä, josta ne voi ottaa esille nopeasti. Viikonloppuisin ja nyt pääsiäislomalla, pelattiin myös ilta- ja aamumatseja, jotka lätkitään heti aamu- ja iltapalan jälkeen.
Nyt meillä on shakkikausi. Ollaan kehitetty siitä perhepelimallikin, jossa kaikki voivat osallistua. Jakaudutaan kahteen joukkueeseen, jossa jäsenet siirtävät nappuloita vuoronperään. Joukkueen jäsenet eivät saa kommentoida toistensa siirtoja, vaan jokainen pelaa oman vuoronsa aivan itsenäisesti. Se on tosi hauskaa. Kannattaa kokeilla.
Kuopus osti kaupasta pokaalin, joka pyörii nyt meillä shakkivoittajan palkintona.
Alla olevassa kuvassa Happy varmistaa kassipinon päällä, ettei vaan jää kelkasta, kun lähdettiin kotiin. Lucky sen sijaan makasi takaterassilla ja antoi meidän häärätä. Lopulta tämä oman tiensä kulkija, monsieur Lucky, kannettiin tassut vettä valuen autoon, kun hänen piti matkalla ovelta poiketa pikku sivuraiteelle ja käydä tsekkaamassa kaislikkoon saapunut sorsapariskunta.
Kirjoitan näitä kuvatekstejä kotona takaterassilla, jonne tuulahtelee jo huumaava kevään tuoksu. Tiedättehän – tuoksu, joka tulee, kun aurinko lämmittää multaa ja lumen alta paljastunutta ruohoa.
Koirat juoksevat kilpaa nurmikolla, käyvät välillä hankaamassa naamojaan kovapintaiseen lumiläiskään ja jatkavat taas menoaan. Ne rakastavat sitä, kun pääsevät taas lämpimämpään ilmaan ja tutkimaan pitempiä aikoja pihamaata. Tassujen palelematta.
Kevättä rintaan ihanat, Emppu
IG sydanmuruja