Meidän toukokuu on kalenterissa näyttänyt jo useamman vuoden ajan aikamoiselta sekametelisopalta. Keväiset viikonloput ovat täyttyneet ajatustakin nopeammin kaikenlaisesta menemisestä, tekemisestä, muistamisesta ja valmisteluista.
Toukokuu on mun mielestä vähän kuin maratonin viimeinen kilometri (jota en ole koskaan edes juossut). Kohta ollaan perillä, kesäloma näkyy jo nurkan takaa. Vielä vähän kun jaksaa puristaa, niin pääsee hyvin ansaituille vapaille.
Juoksua siivittävät vappu, äitienpäivä, kolmet synttärit (joista yhdet omat), yhdet nimipäivät ja lasten harrastusten kevätnäytökset. Toukokuun viimeiselle viikolle ovat sijoittuneet usein myös koulun kevätjuhlat sekä työelämässä kesätyöntekijöiden viimeiset harjoitushetket ennen yksin vuoroon jäämistä.
 |
| Tämä kirja on (Barbikielellä) aivan hurmis. Suosittelen! |
Yllätys oli suuri, kun hevosia ja prinsessoja ihannoiva neitokainen halusikin Ninjago-synttärit. Garmadon, Lloyd, Kärmeiset ja Kivimoukarit (tai mitä nyt olivatkaan) ovat tätä nykyä meillä kova sana. Eilen tyttö kysyi multa, sattuisiko meillä olemaan heittotähtiä. Hitsi. Ei kyllä ollut… edes käsilaukun pohjalla. On tainnut äidin heittotähti jäädä jonkun pakaraan kiinni.
Ja tänään, kun oltiin lasten metsämajalla, tyttö kysyi miksei hänen nimekseen laitettu Juurakko. Juurakko Amanda Peppi olisi kuulemma oivallinen nimi ja kuulostaisi niin kauniilta. Mitäpä siihen sitten sanomaan.
Kun nyt päästiin tähän lasten suusta osioon, muistan ikuisesti esikoisen esittämät kysymykset, kun juhlistettiin miehen kanssa hääpäiväämme. Poika oli tuolloin noin kolmevuotias ja katseli ekaa kertaa meidän kanssa videota häistämme. Silmät pyöreinä hän ihaili nättiä äitiä ja nättiä isiä. Kysyi sitten mennäänkö aina naimispäivänä sinne naimislavalle, minne äiti ja isikin menivät. Ja puetaanko naimispuvut päälle. Tarkoitti hääpäivää, alttaria ja hääpukuja 😂
Ihastuttavaa viikon jatkoa ihanat!
Pusuin ja halein,
Emppu
FB @kaneliomena76 ja IG @emppu76