Saatat muistaa, kuinka kauhistelin muutama aika sitten keskittymiskyvyn puutetta. Sitä, etten saanut luettua kirjasta sivuakaan, koska ajatus harhaili koko ajan muualle.
Tiedätkö – joko keskittymiskyky on palannut tai löysin viimein niin loistavan kirjan, ettei mieli lähtenyt lukiessa lainkaan ohituskaistalle. Ja ensimmäistä kertaa pitkiin, pitkiin aikoihin jäi harmittamaan ainoastaan se, että tarina loppui liian aikaisin.
Taitava sekoitus
Rebecca F. Kuangin kirjoittama Yellowface on taitava sekoitus jännitystä ja yllättäviä käänteitä.
Tarina kertoo kirjailija June Haywardista, jonka esikoisteos on floppi. Taistellessaan omasta paikastaan kustannusmaailmassa, hän joutuu katsomaan sivusta, kun hänen ystävänsä Athena Liu nousee esikoisellaan samantien bestsellerlistalle.
June inhoaa Athenaa.
Eräänä iltana June päätyy kylään Athenan asunnolle. Kämppä on upea ja kielii vauraudesta. Athenan työpöydällä on valmis raakaversio uudesta kirjasta. June selailee käsistä ja tietää heti, että kirjasta tulee menestys.
Samana iltana Athena kuolee tapaturmaisesti Junen silmien edessä. Odottaessaan apua, Junella on hetki aikaa taistella itsensä kanssa. He ovat kahden. Kukaan muu ei tiedä vielä kässäristä, joka on viereisessä huoneessa. Voisiko hän…? Pitäisikö hänen…?
June varastaa käsiksen, viilaa sitä ja lähettää sen agentille omanaan.
Aikaa myöten hänestä tulee kirjailija Juniper Song, jonka historiallinen romaani nousee bestselleriksi. Menestyksen alkuhuuma voimaannuttaa ja tuo roppakaupalla itsevarmuutta. Mutta kun kuherruskuukausi yleisön kanssa on ohi, June joutuu yllättäen vastakkain plagiointisyytösten kanssa.
Oliko joku muukin nähnyt käsiksen ennakkoon? Vai jäikö Athena sittenkin jollain ihmeellä eloon?
Yllätyksiä, yllätyksiä
Rakastin tätä kirjaa!! Enkä vähiten siksi, että aihe käsittelee kirjoittamista ja kustannusmaailmaa, jotka ovat sydäntäni lähellä.
Teksti on äärettömän mukaansatempaavaa ja suorapuheista. Kuang kuvaa raadollisen rehellisesti tunteita kirjoitusprosessin ajalta, julkaisusirkuksesta sekä sen jälkeisestä ajasta. Julki tulevat niin inspiraation ihanuus, tyhjän paperin kamaluus, kuuluisuuden huuma, pilvistä putoaminen sekä viiltävä kateus muita kirjoittajia kohtaan.
Kirjassa tuodaan esille aika paljon erilaisia rotukysymyksiä mm. Athena Liun varastetun kässärin kautta sekä Juniper Songin kirjaa käsittelevissä somekommenteissa. Yhdysvalloissa asuvien aasialaisten asema ja valkoisten ylivalta toistuvat tekstissä suhteellisen usein. Myös kustannusmaailmaa ja sen prioriteetteja esitellään turhia säästelemättä. Pienet kalat saavat pärjätä kirjalammessa yksinään, kun taas lupaavien kirjailijoiden ympärille järjestetään kunnon mediailotulitus. Mietin, mahtoiko kirja olla samalla julkinen kannanotto kyseisiin asioihin fiktiivisen persoonan kautta.
Tarina sisältää paljon yllättäviä käänteitä. Juuri, kun ajattelee homman selvinneen, se jatkuukin odottamattomalla tavalla. Tämä ylläpitää mielenkiinnon sammumattomana viimeiselle sivulle saakka. (Usko pois, viimeinen yllätyskäänne tulee vielä ihan loppumetreillä!)
Kirjailijan ahdistus
Tekstissä nostetaan esiin myös kirjailijan työn epävarmuus ja sen tuoma pelko. Yksi menestysteos ei ole lupaus mistään. Se on vasta alku, jolle moni odottaa loisteliasta jatkoa. Mutta mitä jos kirjoitusklikki iskee päälle?
Kirjailija tietää lukijoiden odottavan uutta samalla, kun hän itse katselee tyhjää ruutua. Hän tietää kirjojen lyhyen elinkaaren. Vuoden ikäinen teos on jo vanha. Kirjailija näkee uusien kirjoittajien nousevan pinnalle ja pelkää, että hänet unohdetaan. Paine on valtava, jos haluaa pysyä alalla.
Aaaa. Olen vieläkin mielessäni kirjan tapahtumissa. Kävin äsken googlaamassa Rebekka Kuangin muita teoksia. Seuraavaksi taidan lukea Babelin ja jään innolla odottamaan hänen elokuussa 2025 ilmestyvää Katabasis-kirjaansa.
Jos etsit vangitsevaa luettavaa, tähän kannattaa tarttua!
Ihanaa viikonloppua!
Halauksin, Erja