Meille tulee Aku Ankka. Tilasin sen joululahjaksi miehelleni jo vuosia, vuosia sitten. Silloin, kun meillä ei ollut vielä lapsiakaan.
Tässä yhtenä päivänä selailin hajamielisenä erästä numeroa, kun eteeni tupsahti yhtäkkiä varsin erikoinen (ja siksi myös välittömän huomioni nappaava) sarja.
Se näytti tällaiselta.
Tarina kertoo tekoälystä, joka yhdistää sanan ja siitä syntyvän mielikuvan. Tottamaar aparaatti menee jumiin ja aiheuttaa kaupunginkokoisen sekasorron, jossa sanat katoavat ja korvautuvat symboleilla ja kuvilla.
Tuollaista kuvan esittämää, symbolista kerrontaa oli tarinassa seitsemän sivun verran, mutta siinä ehti jo aivokapasiteetti jähmettyä. Kunnolla.
Oli yllättävän vaikeaa lukea puhekuplia ja koittaa tulkita niiden sanomaa yhdistämällä kuplan kuvia ruudun tapahtumiin. Lopuksi vielä rakentaa mielessään paloista jonkinlainen kokonaisuus. Sain taas hetken tuntumaa siihen, miltä tuntui viisivuotiaasta jonka edessä oli aapinen täynnä outoa riimukirjoitusta, josta piti alkaa muodostaa sanoja.
Tänään 8.9. on lukutaitopäivä.
Lukeminen on äärimmäisen tärkeä taito. Se kirjaimellisesti avartaa maailmaa lisäämällä tietoa asioista. Silti lukutaito huononee maassamme koko ajan.
Syitä on varmaan useampiakin, mutta suurimpia taitaa olla luuri, joka tuntuu olevan liimattu useimpien käteen.
Puhelin tuo viihdykettä enimmäkseen muutaman sekunnin kestävien videopätkien muodossa, joissa harvemmin tarvitaan lukemista. Katsominen riittää. Viestiliikennekin tapahtuu suurilta osin lyhentein ja emojein, joten sekään ei kehitä luku- saati kirjoitustaitoja sen enempää.
Välikysymys: Kuinka monen lapsi osaa käyttää sähköpostia? Olen tässä empiirisen tutkimuksen seurauksena huomannut, ettei ”normi”meilin kirjoittaminen olekaan monelle nuorelle peruskauraa, kuten oletin.
Mutta palataksemme lukemiseen.
Muistan, kuinka omana kouluaikanani luettiin aapisvaiheessa tunneilla pareittain. Kappaleita jankattiin niin kauan, että ne sujuivat kuin vettä vaan. Samoin reaaliaineissa käytiin tekstit läpi jonoittain lukemalla. Lukeminen oli suurilta osin helppoa ja luontevaa. Se vain kuului jokapäiväiseen elämään ja oli arvossa pidetty taito.
Myös ainekirjoitusta meillä oli hyvin paljon. Opettaja luki valmiita tekeleitä ääneen luokan edessä ja oli hienoa, jos oma aine tuli valituksi.
Lukeminen sivistää. Avartaa. Luo uutta maailmankatsomusta.
Lukemisen avulla oppii kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Kaikki ei aina olekaan niin, miten joku sen kertoo olevan.
Lukemalla pääsee muihin maailmoihin vaikka sohvalla istuen. Ja kun valitsee ihan oikean, fyysisen kirjan, se auttaa myös keskittymään hetkeen. Sivuja käännellessä kun ei voi samalla tiskata tai lenkkeillä.
Lapselle ääneen lukemisella on monia hyviä vaikutuksia. Se muokkaa paitsi lapsen lukutottumuksia myös hänen sanavarastoaan. Tarinoista löytyy usein mielenkiintoisia keskustelun aiheita, joita on mukava pohtia yhdessä. Lukuhetki tuo läheisyyttä, hetken rauhoittumisen ja rennon olon. Molemmille.
Lukutaitopäivää voi juhlistaa vaikkapa osallistumalla Read Houriin ja lukemalla tänään tunnin. Itse aion palata lapsuuteen Aapelin kirjoittaman Vinskin siivellä. Hauska tarina toimikoon samalla lohdutuksena flunssaiselle ololle ja kipeälle kurkulle.
Lukekaa, lukekaa, lukekaa 🥰
Halein, Erja