(Heti alkuun ällötysvaroitus. Kuva ihoon kiinnittyneestä punkista saattaa nostaa karvat pystyyn päälaelta varpaisiin.)
Arvatkaa vain millaisen sätkyn sain tässä pari viikkoa sitten, kun olin menossa suihkuun ja mieheni kysyi ohimennen mikä jälki lantiossani on.
”Näyttää jonkun ötökän puremalta”, hän huomautti ja nappasi kohdasta kuvan. Puhelimen ruudulla näkyi suurennettuna ällö-kauhu-paniikkipunkki ja mun järkeni lähti ulos ovesta samantien. (Niin paljon punkinpuremista ja borrelioosista on varoiteltu).
Meillä on luojan kiitos koirien varalla ollut punkkilasso, jolla on ollut käyttöä ainoastaan kaksi kertaa. Sillä ötökkä napattiin kokonaan pois ja sen kirjaimellisesti tunsi, kun se lähti tulemaan ulospäin. Jaiks. Yök.
(En käsitä miksi emme ole hankkineet toista punkkipihtiä myös matkoille mukaan otettavaksi. En varmaan koskaan ole ajatellut kyseisen harmittavan otuksen astuvan meidän lintukotoon. Tyhmää, tiedän. Nyt varaudun paremmin).
Punkki oli paperilla aika pieni. Oletin, ettei se ole ehtinyt olla siinä edes vuorokautta. Laitoin silti jatkokysymyksen ja kuvan digiklinikalle, jossa kehotettiin tarkkailemaan oloa ja palaamaan asiaan, jos pureman halkaisija kasvaa yli viisisenttiseksi.
No. Meidän kuopus lähti seuraavana päivänä partioleirille ja oli muutenkin kaikenlaista puuhaa.
Tarkkailin ja mittailin puremakohtaa kymmenisen päivää ja koska se parani ja vaaleni koko ajan, eikä muita oireita tullut, ajattelin jättää jatkuvan tsekkailun tehtäväksi parin kolmen päivän välein.
Kunnes eilen menin vessaan ja ihmettelin, kun siihen saakka oireetonta puremakohtaa oli alkanut kutittaa. Vilkaisin puseron reunan alle ja meinasin saada uuden henkisen slaagin.
Kohta oli nostanut kivan punoituksen ympärilleen. Läiskä oli myös kuumempi kuin muu iho.
Laitoin samantien uuden viestin digiklinikkaan ja sain kahden viikon antibioottikuurin borrelioosiepäilystä.
Viime yö meni vilunväristyksissä ja punainen kohta tuntui melkein polttavalta koskettaessa.
Tänä aamuna menin ottamaan pienet vartin nokoset ja heräsin kolme tuntia myöhemmin. Luin alkuvaiheen borrelioosin aiheuttavan voimakasta väsymystä ja sitä todella on ilmassa. Vähän jaksaa puuhata jotain ja sit taas pitää ottaa hiukan lepoa.
Tämä kuva on tältä aamulta ja läiskä on vielä hiukan tuostakin levinnyt. Yritän ottaa iisisti ja olla panikoimatta. Tämä juna on nyt näillä raiteilla ja menee eteenpäin, eikä auta muuta kuin katsoa mille pysäkille pääsee.
Itse kuvittelin aina, että varma borrelioosimerkki on purema, jonka ympärillä on vaalea kohta ja sen ympärillä taas punainen ohuehko rengas. Nyttemmin tiedän, että siihen saattaa tulla myös pelkkä punoitus. Ja sekin vasta viikkojen kuluttua itse tapahtumasta.
Mä jään tänne parantelemaan. Ihanaa elokuuta sulle!
Halauksin, Emppu