Maanantai:
Molemmat lapset flunssassa ja poissa koulusta. Aamupäivä menee aivastelujen sarjatulessa, kaakaokupillisia keitellessä sekä pelatessa potilaiden kanssa Super Mario-rallia.
Toisella koirista on anaalirauhasen yllättävän puhkeamisen jäljiltä antibioottikuuri sekä ihastuttava kauluri. (Muistatteko edellisen kerran? Jep, oli ehkä vielä haastavampi tämä erä tuon muovihärpäkkeen kanssa).
Kirjoitan joka välissä markkinointiviestejä yrityksille tulevasta kirjastani ja viilaan uutta lastenkirjakässäriäni. Kyllä tämä työstä käy! Ihanasta sellaisesta 💖
Tiistai:
Esikoisen musiikkikoulun matinea illalla. Pianokappaletta on harjoiteltu paljon, jännitys kova, hyvin meni! Tunti sisälsi paljon sydämeenkäyviä esityksiä. Oppilaat ovat kyllä taitavia. Ja todella rohkeita esiintyjiä.
Myöhemmin Pelicans ottaa nokkaan Tapparalta Lahdessa. Me kiljutaan kotona joka maalia C moren äärellä.
En seuraa kiekkoa, paitsi jos mitalijahdissa on joku ”tärkeämpi” joukkue. No, mun nuoruuteni kului Lahdessa ja sen ympäristössä, joten turkoosi on kiekkovärini, vaikka Tampereen seudulla nykyisin asunkin. (Ja kun lahtelaiset kerrankin pääsevät finaaliin saakka, onhan se nyt katsottava).
Keskiviikko:
Aamulenkillä koiran kanssa. Jalat painavat tonnin, samoin kädet. Hengittäminenkin on raskasta. Olo on ottanut taas kunnolla takapakkia. En tiedä mistä.
Puolenpäivän aikaan korvalääkärille.
Mua on jo puolitoista vuotta kiusannut korvalehdessä patti, joka välillä lähtee, mutta palaa aina. Se on mihin tahansa osuessaan tosi kipeä, kutisee välillä ja nyt sitä on alkanut myös kirvellä.
Kuulemma hankauma sanoi lääkäri. Todennäköisesti tyynystä. Sain salvaa, jonka pitäisi helpottaa parissa viikossa tilannetta. Sekä neuvon hankkia reikätyyny tai tuunata itse joku lappu patin ympärille. Tarkoituksena poistaa paine korvan kohdalta, kun makaan.
Koira vapautetaan kaulurista. Hän juoksee ympäri huoneita kuin vasikka kesälaitumella ja nukkuu koko illan univelkaa pois. Hän ei nimittäin osaa nukkua kunnolla tuon kaulurin kanssa, vaan yöt ovat tosi levottomia.
Torstai:
Kurkkua polttelee heti aamusta. Polte pahenee päivän mittaan ja imeskelen eukalyptuspastilleja sarjassa. Elättelen toivetta, että kipu johtuu vain siitepölystä tai ilman kuivuudesta (?)
Mun vanhemmat poikkesivat iltakävelyllään. Heillä on tapana aina hankkia meidän lapsille jotain joulu-, pääsiäis- ja vappukoristetta kyseiseen aikaan. Nyt heillä oli mukanaan vappuhuiskaa, serpentiiniä, herkkuja ja ilmapalloja.
Ja illalla taas kiekkoa. Vitsi mitä huutoa! Pelicans taisteli itsensä 3-0 tappiosta 4-3 johtoon, kunnes Tappara iski viimeisellä sekunnilla tasoihin ja voitti jatkoerämaalilla Suomen mestaruuden.
En ole koskaan nähnyt niin hyvää lätkää. Pelicans ansaitsi henkisen voiton. Kun pää pysyy noin hyvin kasassa tuollaisessa tappioasemassa, voi sellaiselta joukkueelta odottaa menestystä jatkossakin!
Yö saapuu jo kunnon kurkkukipu kaverinaan. En saa nukuttua kunnolla, kun nielu on täynnä sitkeää limaa. Toive flunssan laistamisesta valuu nenäliinan sisään. Inhoan näitä hemmetin kulkutauteja!
Perjantai:
Lapset lähtevät kouluun. Ovat onneksi jo terveinä, kun nyt itse palelen ja olo on voimaton. Aamupäivä kuluu läppärin ja kahvikupin äärellä. Mies kulkee sisällä shortseissa, minä haen neuletakin päälle villahuivia.
Yhdentoista maissa kässärin hionta on valmis. Tätä tarinaa olen tehnyt puoli vuotta. Lähetän tekstin kolmeen ekaan kustantamoon. Suurinpiirtein kaksitoista on vielä jäljellä. Keskityn niihin ensi viikolla.
Nyt pitäisi vielä miettiä vappumenu ja käydä hakemassa vähän herkkuja. Ja toivoa, että paranen tiistaihin mennessä, jolloin mulla olisi hampaanpoisto tiedossa.
Aurinkoista viikonloppua sulle!
Halein, Emppu