Näistä isoista valopalloista tuli heittämällä tämän kaamoskauden suosikkini.
Törmäsin ekan kerran kyseisiin tunnelmantuojiin muutama vuosi takaperin Tampereella ja ihastuin samantien. Kun alapihan puutarha alkoi kaivata suuriin puihin jonkinlaista valaistusta, palasivat pallot ryminällä mielen takahyllyltä ja valjastin Googlen hakuhommiin.
Vuosi sitten en löytänyt palloja kuin muutamasta verkkokaupasta, mutta nyt niitä tulee vastaan jo kaupan hyllyillä. Tilasin netistä kaksi pienempää palloa (halkaisija 30 cm) etupihan koristekirsikkaan ja Minimanista löysin kolme suurempaa (halkaisija 50 cm) takapihalle.
Kun ne viimein riippuivat paikoillaan ja hämärä alkoi laskeutua, tuijotin näkymää silmät sumeina. Alapihan polku huvimajoineen näyttää nyt aivan satumaalta.
Silmät saattavat olla kyllä sumeina muutenkin, sillä mulle iski oikeaan silmään kovakalvon pintakerroksen tulehdus. Päässäni on siis ihka aito halloween-silmä, jota jokainen karkkia hakemaan tuleva keppostelija varmasti kavahtaa.
Se ei rähmi, kutise tai vuoda, mutta on ihan punainen. Kauhea. Ja sitä sattuu liikuttaa. Kävin elämäni ekan kerran digiklinikalla ja sain ohjeen syödä kipuun särkkäriä sekä palata parin viikon päästä asiaan, jos silmä ei ala parantua.
Mulle oudoin asia on nyt pitää silmälaseja. Olen lähes 20 vuotta pitänyt pelkkiä piilareita, joten tuntuu omituiselta olla ilman niitä. En osaa ajaa, lukea, kirjoittaa tai edes kävellä kunnolla lasien kanssa. Kaipa siihen tottuu, mutta toivon silti, että tulehdus oikenee alta viikon ja pääsen palaamaan taas linsseihin.
Värikylläistä sunnuntaita ihanat!
Halauksin, Erja