Skip to content
Sydänmuruja
Menu
  • arki
  • juhlat
  • syvällisiä
  • kirjoittaminen
  • pihaunelmia
  • sisustuskärpänen
  • matkailu
  • koiranelämää
  • kirjavinkkejä
  • reuma
  • yrittäjyys
  • hyvinvointi
Menu

Tajunnanvirtaa ja öisiä muistilappuja

Posted on 20.3.20232.5.2024 by erja

Ostin Viherpiha-lehden.

Virhe.

Suuri.

Kun on varustettu laiskiaisen tarmolla, on tuollaisten valtavan lumoavien puutarha-aviisien hankkiminen silkkaa masokismia. Aloin välittömästi erään artikkelin innoittamana haaveilla parista sorapolusta takapihalle.

Miettikää. Hoidettuja, hyvin haravoituja ja vailla rikkaruohoja olevia kauniita kulkuväyliä. Reunustettuina siististi leikatulla nurmella sekä runsaasti kukkivilla maanpeittokasveilla.

Esittelin kuvia myös miehelleni. Hän ilmoitti, että vastahan hän värkkäsi kolme puupolkua halkomaan kuntta-aluetta.

Hmmm.

Hän ei selvästikään näe ajatuskuplaani kauniin leppeistä kesäilloista, jolloin vaellamme käsi kädessä sorapolkua pitkin rantaan. Istumme laiturille ja kuuntelemme, kun kuikka huutaa hämärtyvässä illassa. Syötämme toisillemme viinirypäleitä. Paahdamme vaahtokarkkeja…

Ja jos totta puhutaan en näe itsekään. Jos tarkkaan miettii, näen polulta nurmikon sekaan karanneet kivet. Kiven sekaan levinneen ruohon. Jättimäisiä voikukkia kasvamassa siellä täällä. Ja ruskeaksi käppyräksi kastelun puutteessa uinuneet maanpeiteressukat.

Niin.

Todellisuus ei useinkaan vastaa kuvitelmia. Ei edes puutarhahommissa. Ja noilla puupoluilla voi kävellä myös ilman kenkiä, joten ehkä pitäydytään suosiolla niissä.

Heräilen usein yöllä. Toisinaan tuohon hetkeen ujuttautuu jokin mielen takahyllylle painunut asia. Kuin muistilappu, joka putoaa kirjan välistä. Sen jälkeen pyörin hetken (useimmiten loppuyön) miettien tuota asiaa.

Pari viikkoa sitten aivot pudottivat tuollaisen öisen muistilapun. Siinä luki:

Haloo tampio. Lapsesi rippijuhlat ovat kesäkuussa. Nyt on maaliskuu. Siinä välissä on enää kolme kuukautta. Olisi kutsut. Pitopalvelu. Puvut rippilapselle sekä miehelleni. Valokuvaus. Olisiko aika tehdä jotain?

Makasin aamuyön paniikissa miettien, kuinka surkea äiti olenkaan. Muut hoitavat takuulla nuorensa ensimmäisen tärkeän juhlan valmistelut jo vuotta aikaisemmin. Minä paahdan suu vaahdossa hommia taas kalkkiviivoilla. Kuten aina.

Niinpä viime viikko soiteltiin mieheni kanssa kilvan pitopalveluihin. Lähetimme roppakaupalla sähköpostikyselyitä. Joka vastauksessa puhuttiin samaa kieltä. ”Pahoittelut. Olemme suljettuina juuri tuon viikonlopun”.

Osasin jo tuota odottaakin konfirmaation ajankohdan vuoksi. Tiedän, ettei kirkko nuku koskaan, mutta kenen idea oikeasti on järjestää konfiksia juhannussunnuntaihin? Koko Suomen maa on silloin pysähtynyt ja potee kokovartalokoomaa öisten kokkotulien äärellä seisomisen seurauksena.

Oltiin jo lähes luovutettu, kun mieheni bongasi vielä yhden lupaavan somesivun upeine luomuksineen. Katsoi minuun kysyvästi, että koitetaanko vielä täältä? Hetken kuluttua hän tuli riemusta hehkuen ilmoittamaan, että tämä ihana ihminen oli lupautunut. Pystyy vielä toimittamaan kaiken, mitä toivoimme. Ihan mahtavaa!

Ensimmäinen rasti tehtävälistasta ylivedetty. Kiitos Siirappiriina, kun pelastit meidän juhlat. Nyt kohti seuraavaa muistettavaa.

Postasin tästä jo Instan puolelle, että menneellä viikolla huomasin aivojen tarvitsevan liikuntaa siinä missä kehokin.

Kirjoitin lastenkirjakäsiksen, josta tein täällä kansijulkistuksen viime viikon alussa. Loppuviikon opiskelin ahkerasti kustantamiseen liittyviä juttuja, lähettelin painotaloille tarjouspyyntöjä ja viilasin tekstin sekä takakannen esittelykuntoon.

Siinä kohdassa, kun pohdin ja hain ISBN-numerojuttuja, aivot tuntuivat jo ruosteiselta mutterikasalta. Ne narisivat ja valittivat ylitöistä. Välillä kieltäytyivät jopa kääntämästä netin asiakirjajargonia ymmärrettävään muotoon.

Väsymys vain muutaman tunnin työskentelyn jälkeen oli valtavaa, vaikka itse asia oli todella mieluista sekä sydäntä lähellä. (Ylipäänsä kaiken uuden oppiminen on aina äärettömän hienoa!)

Muutenkin väsyttää taas jatkuvasti. Oletan, että osa siitä kuuluu tähän kehon outoon oirehäiriöön, jonka takia en muutenkaan ole ihan normaalissa pelikunnossa.

Olen koittanut selättää horrosta liikkumalla enemmän. Se tie on vienyt yllättäen ojasta allikkoon. Toki liikunta auttaa, onhan se mulle yksi mieluisimmista asioista elämässäni, mutta apu siitä on tällä haavaa kuitenkin vain hetkellistä. Kilometrin kävely ja siihen päälle kymmenen minuutin kevyt venyttely sekä viisi puolikyykkyä ovat tämän päivän minulle jo mestaritasoa. Sen jälkeen uni vetää puoleensa vastustamattomasti.

En ole tottunut olemaan julkisesti (saati yksityisesti) ylpeä itsestäni tai tekemisistäni. (Eläköön suomalainen kansanluonne).

Esikoiskirjani kohdalla päätin tehdä asiat toisin.

Taputin itseäni olalle, kun laitoin torstaina menemään oikolukuun valmiin tekstin.

Tiedän, etten tämän projektin päätyttyä katso enää koskaan kirjoja samalla tavalla kuin ennen. Kirja on paljon enemmän kuin sivuja. Se on jäätävän kovan työn tulos. Työn, josta lukijalle näkyy vain jäävuoren huippu.

Kun kaiken tämän kaatavan väsymyksen, kallonpohjan kipujen, päänsärkyjen ja näköhäiriöiden keskellä olen saanut lastenkirjan aikaiseksi, en halua kuunnella päässäni hakkaavia pahanilmanlintuja, jotka käskevät piilottamaan onnen ja olemaan vaatimaton.

Homma hanskassa on jotain, mistä olen sanomattoman ylpeä jo nyt.

Ja piakkoin saan laittaa sen jo laajempaan ennakkomyyntiin!

Ihanaa alkanutta viikkoa sulle ❤

Halauksin, Erja

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Kirjoittamani lastenkirjat:

  • KIRJOJANI MYYVÄT mm.
  • Booky
  • Adlibris
  • Suomalainen kirjakauppa
  • Kansallinen kirjakauppa
  • Akateeminen webshop
  • Prisma

Kirjastojen lainaustilanne ja omat varaukset tästä linkistä.

Kumpaakin kirjaa voi tilata myös suoraan minulta. Hinta on tuolloin 25 euroa. Tilaukset voi lähettää: kaneliomena76@gmail.com

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 48 vuotta. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on viimein saanut  kannet ympärilleen! Projektia on voinut seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (11 ja 16) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

Anne Muhonen arki blogi dokumentti elämä Erja Pyhältö-Seppälä Homma hanskassa hyvinvointi Joku Muu joulu joulukoristelu koira koiranpentu korona kuntta lapset lastenjuhlat Lastenkirja Lastenkirjauutuus lastensynttärit Lucky maltankoira mielen hyvinvointi migreeni Minä Netflix Novelli Omakustanne Omakustannekirja perhe perheblogi pihaunelmia puutarha reuma Saiturin joulu sisustus syksyn 2023 uutuuskirjat synttärit työelämä yksinäisyys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen Äitienpäivä äitiys
© 2025 Sydänmuruja | Powered by Superbs Personal Blog theme