Myönnetään. Olen itkijä-äiti. Olen pillittänyt haikeasti mm. vauvan ensimmäisten vaatekokojen viikkaamista kierrätykseen neuvolakäyntien päättymistä, kun lapset siirtyivät koulun piiriin tarhan kevätjuhlissa, kun kukaan hellyttävistä taaperoista ei huolellisesta harjoittelusta huolimatta muistanut, mitä piti seuraavaksi esityksessä tehdä esikoisen ihanan opettajan eläkkeellelähtöä ”jokainen lapsi on kympin arvoinen”-todistusta vitosluokkalaisen tokarin välissä lasten siunaamista esikouluun ja heidän ekaluokalle lähtemistään. Mutta …
