Skip to content
Menu
Sydänmuruja
  • perhe
  • yrittäjyys
  • elämä
  • koira
  • reuma
  • hyvinvointi
  • puutarha
  • sisustus
  • juhlat
  • matkailu
  • kirjoittaminen
  • kirja
Sydänmuruja

Sydänmurusia

Posted on 2.12.20222.12.2022

En ole pystynyt itse pesemään hiuksiani puoleentoista vuoteen. (Jep. Miehen on pitänyt toimia sijaisena).

Viime kerran olen laittanut omin käsin hiukseni ponnarille elokuun alkupuolella 2021. (Mies hoitaa nykyään senkin. Suurkiitos hänelle ❤)

Kun miettii tilannetta, jossa sekä perussairaus (reuma), että mystiset (koko rangan ja niskan jumittavat) oireet estävät kiinnipääsyn normaaliin juttuihin, kuten hiustenpesuun tai varpaankynsien leikkaamiseen, voi vain arvata, mitä luksusta tavallinen parturissakäyntikin silloin on.

Kävin eilen leikkauttamassa pituuksia kunnolla. Samalla ohennettiin kahden marsun verran tätä karvalakin mittoihin kasvanutta kuontaloa. Juteltiin mukavia ja naurettiin.

Olo kotiinlähtiessä oli loistava. Pää tuntui kevyeltä sekä päältä, että sisältä. Ja se tunne, kun joku suoristaa raudalla hiukset ihanan sileiksi! (Itse en ole voinut käyttää rautaakaan sitten viime syksyn).

Toivon niin, että kauneudenhoitoalan ammattilaiset ymmärtävät, kuinka tärkeää työtä he tekevät. He nostattavat mieltä niin monin eri tavoin. Saavat itsetunnonkin kohoamaan pikkuhilkkusen. Ja se saattaa olla joissakin elämäntilanteissa varsinainen pelastus.

Tämä kaikki unettomuus, lihasjumi, kipu, laihtuminen ja pelko ovat vanhentaneet mun kasvojani vuodessa noin kymmenen vuotta. Kun paino on alkanut hiljalleen palautua, ovat kasvot saaneet vähän pyöreyttään takaisin. En näytä enää ihan niin luurangolta, kuin vielä vuoden alussa. Silti vihaan peilejä nykyään. Olen alkanut inhota ulkonäköäni. Pidän itseäni vanhana ja kyvyttömänä mihinkään. Kelpaamattomana ja arvottomana.

Kovia sanoja, mutta se on päällimmäinen tunne, kun katsoo tämän päivän itseään. En juurikaan ota itsestäni uusia kuvia, mutta tuon kampaamokäynnin jälkeen otin, sillä pitkästä aikaa pidin edes vähän peilikuvastani. Tunsin itseni taas hiukan enemmän ihmiseksi. Sellaiseksi, joka olin ennen tätä kaikkea.

Löysin sattumalta kirjastosta ehkä yhden parhaista opuksista, joita olen koskaan lukenut. Laura Dayn kirjoittama Eläköön kriisi! syventyy tutkimaan tapoja, joilla ihminen selättää elämässään olevat syvänteet ja muokkaa niistä kasvualustan mahdollisesti kokonaan uudelle elämäntyylille.

Kirja puhuu asioista hyvin kansantajuisesti, ilman turhaa välipälätystä. Sekä mikä tärkeintä, se inspiroi. Onhan kirjan kirjoittajakin kohdannut suuria kriisejä ja luonut silti itselleen menestyksekkään ja mieluisan elämän.

Sillä ei ole niinkään merkitystä, miten kriisin kohtaa, vaan mitä tekee sen jälkeen. Tukeutuuko vanhoihin malleihin ja jatkaa elämäänsä niiden mukaan (oppimatta mitään uutta) vai käyttääkö voimavarojaan etsien uutta suuntaa ja saadakseen elämästään toimivamman. Enemmän itsensä näköisen. Suosittelen tätä kirjaa tosi lämpimästi!

❄❄❄

Ihastuin nettiä selatessani ikkunatusseilla tehtyihin talvipiirroksiin. Hankin valkoiset kynät myös meille. Eilen aloin taiteilla (hyvin naivistisia) kaupunkitaloja keittiön ikkunoihin. Sain juuri piirrettyä yhden talon ja kolme lumihiutaletta, kun kurkkua alkoi kuristaa. Niskan lihakset menivät piirtämisasennosta taas niin jumiin, että haudoin niitä seuraavan tunnin kaurapussilla ja söin särkylääkettä, jotta lihakset rentoutuisivat edes vähän.

Rakastan piirtämistä. Nyt näyttää kuitenkin pahasti siltä, että mun kaupunki jää yhden talon mittaiseksi. Tai vitsailinhan miehelleni, josko tekisin talon per päivä. Vähän kuin joulukalenteria 😊

Nyt lähden hakemaan kuopuksen koulusta! Ihanaa viikonloppua ja JOULUkuuta teille kaikille ❤

Halituksin, Emppu

IG Sydänmuruja-blogi

Jaa tämä:

  • Click to share on Twitter (Opens in new window)
  • Click to share on Facebook (Opens in new window)
  • More
  • Click to share on Pinterest (Opens in new window)
  • Click to share on Tumblr (Opens in new window)

Related

Vastaa Peruuta vastaus

Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.

Lastenkirjani "Homma hanskassa" ilmestyy joulukuussa

Onko kummempaa kuultu? Joulupukki, hammaskeiju sekä pääsiäispupu vaihtavat töitä keskenään!

Tämä vauhdikas seikkailu pyöräyttää joululahjat, kolikot ja suklaamunat huolella sekaisin, kun kolme maailmankuulua hahmoa päätyy kilpasille työelämässä. Paljon on uutta opittavaa, ennen kuin homma on hanskassa ja koitos voi alkaa.

Kuinka joulupukki selviytyy pienen hammaskeijun tehtävistä?

Onnistuuko suklaamunien valmistus sokeria karttavalta keijulta?

Entä ehtivätkö maailman joululahjat ajoissa perille pääsiäispupun kyydittäminä?

Ja mikä kumma on Kitula?

*****

Kirjoittanut Erja Pyhältö-Seppälä

Kuvittanut Anne Muhonen

Ilmestyy 11.12.2023!

Ennakkotilaukset sekä kyselyt kirjasta kaneliomena76@gmail.com

Hinta 25 euroa / kirja

Kirjaa myyvät jo ennakkoon myös Suomalainen, Adlibris sekä Booky. (Huom! Jälleenmyyjillä on oma hinnoittelu tuotteelle).

Minä

Lämpimästi tervetuloa sivulleni 💖

Olen Erja Pyhältö-Seppälä, 46 v. Pitkäaikainen kaupan alan yrittäjä, josta firman myynnin jälkeen tuli intohimoinen kirjoittaja.

Ensimmäinen lastenkirjani ”Homma hanskassa” on saamassa vihdoin kannet ympärilleen! Valmis kirja olisi näillä näkymin myynnissä joulukuulla, joten sitä odotellessa. Projektia voi seurata myös täällä blogin puolella.

Perheeseeni kuuluvat mieheni lisäksi kaksi lasta (9 ja 14) sekä maltankoirakaksikko Lucky ja Happy.

Kirjoittelen tällä sivustolla itselleni tärkeistä asioista. Tykkään tässä ruuhkavuosien keskellä paitsi pohtia elämän suuria kysymyksiä, myös näperrellä kaikenlaista sekä suunnitella uusia juttuja puutarhaan.

Liikunta, lukeminen ja etenkin kaikenlainen kirjoittaminen ovat tärkeitä henkireikiä.

Eri kulttuurit sekä maat kiinnostavat, joten haaveena olisikin tulevaisuudessa pystyä matkustelemaan  enemmän.

Otan mielelläni vastaan postia, jota voi lähetellä osoitteeseen kaneliomena76@gmail.com

Halauksin, Erja

Vanhemmat kirjoitukset

Hae kirjoitusta

Avainsanat

arki blogi elämä Erja Pyhältö-Seppälä etäkoulu haave Homma hanskassa hyvinvointi joulu juhlakoristelu koira koiranpentu korona koronarajoitukset koronarokotus koulu kuntta lapset lastenjuhlat lastensynttärit liikunta Lucky maltankoira mielen hyvinvointi migreeni Minä Netflix Novelli Omakustanne Outoja oireita parisuhde perhe perheblogi puutarha puutarhasuunnitelmia reuma sisustus synttärit työelämä unelma väsymys yrittäjyys yrittäjä yrittäminen äiti

©2023 Sydänmuruja | WordPress Theme by Superbthemes.com